Mielenterveys ja lääkehoito ja äiteys

Ajankohtainen aihe:mielenterveyshoito ja lääkehoito

 ja myös äiteys

Puhun tässä kirjoituksessa lähinnä omista kokemuksistani kokemustietäjänä.Ihmiset on erilaisia mutta minulla on kokemusta 16 vuoden ajalta sairaudesta nimeltä skitsofrenia.

Olen seurannut julkista keskustelua aiheesta viime aikoina ja moni miettii lääkkeettömiä hoitoja ja miettii sitä tarvitsemmeko lääkkeitä vai emme.Että tulisiko tulevaisuudessa psykoosinkin hoito olla lääkkettömämpää yms.

MIELEN SAIRAUDESTA

Osa ihmisistä ymmärtää hyvin että joillakin voi olla ollut tai on mielisairaus.Osa ihmisistä sitten taas on hyvin ennakkoluuloisia.Monesti ihmiset pelkäävät niitä mahdollisia vaaroja mitä sairaus voi aiheuttaa.Ne on aika harvinaisia,eikä niin yleisiä kun luullaan.

Jotkut ovat asian kanssa hyvin varovaisia jos niillä on itsellään huonoja kokemuksia esim. jonkun läheisen mielenterveysongelmasta.Tietenkin  mielenterveysongelma voi olla vaikea.

Ihminen voi olla itsetuhoinen tai pahimmillaan vahingoittaa jotain muita ihmisiä,

mikä on kylläkin harvinaista mutta sitäkin sattuu.
Sairastunut tulkitsee maailmaa ja tunteitaan väärin,eikä erottelukyky toimi.
mielikuvitus on vaurioitunut ja valloillaan.Näinhän on psykoosissa,harhaiset luulot ovat psykoosipotilaalle tosia ja muitakin harha aistimuksia voi olla paljon.Masennuksessakin on harhaisia luuloja.Silloin kaikki tuntuu tyhjältä ja turhalta ja mitään valoa ei näe missään elämässä.Maniassa touhuaa liikaa ja tekee kaikenlaista joskus hieman typeriäkin valintoja.Psykoosi ja mania voivat olla samankaltaisia ja mania voi edeltää myös psykoosia.Samoin masennus voi mennä psykoottiseksi masennukseksi.Päihteet aiheuttavat joskus psykooseja joillekin ihmisille.Se on aika yleistä vaikka asiasta myös kiistellään usein valtamediassa että miten tuo nyt on..Ihminen joka on saanut kannabiksesta psykoosin ymmärtää sen helpommin kun ihminne joka ei ole saanut kannabiksesta psykoosia.

Moni kokee psykoosikokemustaan jollain tavalla myös henkisenä hurmiona tai uskonnollisena kokemuksena,osa sitten kokee silkkaa vainoharhaa tai harhaista tulkintaa ympäristöstä.Nämä kokemukset voivat olla hyvinkin erilaisia,tai yhdellä ihmisellä voi olla monenlaisia kokemuksia.

Luulen kyllä että monissa mielenterveysongelmissa se itsensä vahingoittamisen riski on suurempi.

Tästähän jo kertoo lukuisat itsemurhat mitä ihmiset jotka ovat sairastuneet tai masentuneet ovat tehneet.
Myös liika lääkitys ja väärät lääkkeet voi altistaa itsemurhalle,tämän tähden niistäkin pitää olla varovainen.

On totta että sairastunut tarvitsee aina apua.Ja hoitoa.

Hoidotta jääminen voi aiheuttaa sitä että sairaudet toistuu herkemmin,ja ihmisellä voi jäädä tarpeelliset prosessit käymättä mitä hän voisi käydä läpi ammattilaisten ja terapeuttien kanssa.Tämän tähden mitään mielenterveysongelmaa ei tulisi mielestäni jättää huomioimatta,olkoon se uusi tai vanha tai toistuva.

Miten sitten ihmiset pärjäävät jos niillä on perhe?No useammat ihan hyvin ja normaalisti.Jos ihminen sairastuu ja joutuu esim. laitoshoitoon ,heistä tehdään automaattisesti lastensuojeluilmoitus tilanteen tarkistamiseksi.Lastensuojelu on siis mukana ihmisten elämässä jotka sairastuu.Tilanne tietenkin puretaan toipumisen jälkeen mikäli mitään tarvetta asiakkuuden jatkamiseen ei ole.Avohoidostakin tehdään ilmoitus mikäli tarvetta on,että kyllä näitä asioita valvotaan.

Stigmat siitä että vanhempi ei olisi hyvä vanhempi jos hänellä on sairaus mielestäni tulisi väistyä ja olisi kiva että vanhemmat kertovat että heilläkin on tämmöistä.Avoin puhe auttaa.

Mielenterveysongelmat tarvitsevat mielestäni vaan enemmän julkista keskustelua ja semmoista.Monet ihmiset jotka sairastavat jotakin mielisairautta ovat myös työelämässä.

Me emme vaan tiedä niitä.Julkisuudessa on lähinnä jotkut muusikot ja näyttelijät ja viihdealan ihmiset,jotka ovat avoimesti kertoneet sairauksistaan.Mutta ihmiset usein on jossain ihan eri työssä.Semmoisessa ns ”normi työssä”.

Osa on sairaus eläkkeellä.

Minä esim olen sairauseläkkeellä.Olen kokenut sen oman terveyteni kannalta hyvin toimivaksi.Ei tarvitse rimpuilla työkiireiden kanssa ja tarvittaessa voi keskittyä itsensä hoitamiseen täysillä.Ei ole kiire mihinkään.Ei ole sitä stressiä,mikä sitten taas voi altistaa sairauden toistumiselle.

Eläkkeelläkin ollessa voi tehdä työtä.osa aika työtä tai vapaaehtoistyötä joten ei se ole mikään lopullinen.Jos työ on sinulle tärkeä sinä voit tehdä työtä tai harrastaa myös eläkkeellä.

Tiedän että mielenterveyspotilaita ei hirveän helposti eläkkeelle suositella,eikä sinne välttämättä pääsekään helposti mutta monelle se voi olla tarpeen.

Olin silti itsekin vähän hämmästynyt siitä,että kuinka moni onkaan nykyään masennuksen takia eläkkeellä.Toistuva ja jatkuva masennus on siis ongelma.

Skitsofrenian takia eläkkeen ymmärtää helpommin koska kyseessä on vähän vaikeampi sairaus ja se voi oireilla jatkuvasti  hankalasti..esim. niinkun minä,kuulen ääniä.Tai mikä minä olen niitä sairauksia vertaamaan keskenään,voihan masennuskin olla hyvin vaikea.

Tämä äänien kuuleminen sitten kuitenkin myös haittaa joskus keskittymistä.En pystyisi enää tekemään samanlaisia töitä mitä olen tehnyt joskus ennen.

Psykoosia tietenkin yritän estää kaikin tavoin sitä en halua enää kokea ja syön lääkkeni,ja vältän stressiä.Tiedän että kaikki ei  kuule ääniä,mutta ne jotka kuulee vaatii kyllä erityisen paljon sitä itsehoitoa.Moniäänisyys asia mikä muutti minun elämäni ainakin.Lukuisat psykoositkaan ei ajanut minua vielä eläkkeelle ja sinnittelin työelämässä pitkään vaikka oli takana jo 5 laitosjaksoa.Vasta kun aloin kuulemaan ääniä tajusin että nyt tarviin sen eläkkeen.

En jaksa jatkaa samalla tavalla.

Eläkkeellä ollessani myös sairastuin kerran,kun en syönyt lääkkeitä silloin.

LÄÄKKEET

Myös lääkkeet mitä syön vaikuttaa jonkin verran toiminta kykyyn ja sitä on  ehkä vähän hitaampi kun mitä oli ennen.Ennen en sietänyt lääkkeiden sivuvaikutuksia ja minusta ne oli kamalia.

Nykyään ajattelen toisin ja kestikin kauan että sopiva lääke löytyi.Jos sinulla on huono lääkitys minä neuvoisin koittamaan lääkevaihtoa.Ihmiset reagoi ihan eri tavoin noihin antipsykootteihin.

On totta että jonkinlainen sivuoire on kaikissa,mutta kannattaa valita se sitten mikä on siedettävin.

Minä kyllä oman kokemukseni tähden suosittelen lääkehoitoa kaikille skitsoille nykyään jos ne minulta kysyisi neuvoa.En lähde ketään neuvomaan koska en ole lääkäri enkä terapeutti.

Tästä käydään erittäin paljon julkistakin keskustelua tällä hetkellä että miten tulisi olla.Olen ollut itsekin ennen suomen skitsofrenia yhdistyksen hallituksessa aktiivi.Siellä nyt kuumeisesti mietitään myös näitä lääkkeettömiäkin vaihtoehtoja.

Ihmiset lopettaa lääkkeitä,osa paranee osa ei yms.

Oman kokemukseni mukaan ,ja sen kokemuksen mitä olen nähnyt muita mielenterveyskuntoutujia tai  niiden kanssa jutellut on se ,että lääkkeet kyllä auttavat sitten kuitenkin.

Moni tämän asian kanssa varmasti joutuu kamppailemaan elämänsä aikana mikäli joku sairaus on.

Kyllä antispsykootti lääkitys vaikuttaa jossain määrin toimintakykyyn.

Mutta on hyvä silti syödä lääkkeitä jos on oikeasti skitsofrenia.Näin mä sen asian käsitän.Tietenkin jos oikeen haluat lopettaa lääkeet voit sitäkin koittaa,mutta puhun nyt asiasta kokemustietäjänä joka on aina lopettanut lääkkeet ja se on aina johtanut sairauden uusiutumiseen jossain vaiheessa.Olin jossain vaiheessa jopa yli 5 vuotta syömättä lääkkeitä.Tällöin luulin että olen parantunut.

Että siinä voi olla riskinsäkin kun lääkkeen lopettaa.Sairaus voi uusiutua vuosienkin päästä.Toisaalta joidenkin tutkimusten mukaan sairaus oli uusiutunut joillain ihmisillä lääkehoidosta huolimatta,mutta minä en ole koskaan kuullut keltään semmoista,Olen kuullut päinvastaista ja itsellänikin on päinvastaisesta kokemusta.Että sairaus uusiutuu jos ei syö lääkkeitä. Lääkeresistenssistä olen kuullut,että ihmisellä voi kehittyä semmoinen että lääkkeet ei enää toimikkaan,tällöin tulee yleensä vaihtaa lääke.Joillain ihmisillä olen kuullut että lääkkeet eivät vaan auta tai eivät sovi.Mutta se on aika harvinaista.

Olin ennen hyvin lääkevastainen.

Luulin myös että olen täysin parantunut jo.Ja minua haastateltiinkin mediaankin ja lehtiin yms parantuneena skitsofreenikkona.Minä olin radiossa ja kauneus ja terveys lehdessä esim,ja monissa mielenterveys yhdistys lehdissäkin.

Luennoin silloin myös täydentävistä hoitomuodoista ja kaikenlaisesta miten niitä on turvallista käyttää lääkehoidon rinnalla.Minua kiinnosti hyvinvointi hyvin paljon.Tietenkin se oli tärkeää kaikenlaiselle toipumiselle.Mutta sitten sairaus uusiutuikin ja sen jälkeen aloin syömään lääkkeitä ja päätin että en enää koskaan lopeta lääkitystä koska en halua enää psykoosia.Antipsykoottisessa lääkityksessä on haittansa.Mutta en halua enää koskaan psykoosia.Syön lääkkeeni ihan mielelläni ja niistä on apua.Ihmiset lopettaa lääkkeet usein juuri niiden haittojen takia.Yleensä kestää kauan että löytyy oikea lääke ja annos.Siinä vaaditaan potilaan ja lääkärin kärsivällisyyttä.

On tietenkin myös huomattava että Norjassa on käytössä myös lääkketöntä hoitoa psykoosipotilaille ja tämä on toiminut siellä hyvin.Joten ei kaikki välttämättä lääkkeitä tarvitse tai niistä hyödy.Mutta mielestäni meidän tulee ajatella kokonaisvaltaisesti,,käsittääkseni enemmistö hyötyy lääkkeistä.Monella harha aistimukset voivat olla kroonisia,niin kuin esimerkiksi minulla(äänet) ja lääkehoito auttaa niihin ja auttaa minua elämään paremmin niiden oireiden kanssa.Osalla skitsofreenikoista tai psykoosisairaista ei ole mitään harha näkyjä tai kuuloharhoja tai hajuharhoja.Ihmiset ovat hyvin erilaisia tässä asiassa.Minäkään en aina kuullut ääniä.Sairastuin vuonna 2004 ja aloin kuulemaan ääniä vasta vuonna 2010.

Mutta minusta on ihan toivottavaa että lääkketöntäkin hoitoa kehitettäisiin suomessa,en näe sille mitään syytä miksi ei.Kun tutkimustuloksetkin siitä on hyviä.Keroputaan avoimen dialogin malli on ollut myös toimiva.
Näin se psykiatriakin kehittyy.On hyvä että on vaihtoehtoja ja tietoa.

ÄITEYS

Minulla on myös lapsi ja lapsi tarvitsee minua ja minun on kyettävä olla hyvä ja harmoninen ja tasapainoinen äiti.En halua riskeerata terveyttäni enää.Myös psykoosin sairastaminen on niin rankkaa ja väsyttävää ja semmoista että en vaan halua sitä enään.

Aikoinaan kun minulla ei ollut lasta suhtauduin näihin psykooseihinkin kevyemmin.Lopetin lääkkeitä ja olin aina jotenkin epätyytyväinen hoitoon ja en pystynyt hyväksymään että minulla on tämä sairaus ja käytin päihteitäkin liikaa yms.

No olihan se vähän ongelmallistakin silloin kun diagnoosit olivat vääriä yms.Että pitkä tie minulla on ollut tämän sairauden suhteen.

Lapsen saaminen muutti myös suhtautumista omaan sairauteen ja olen ollut järkevämpi mielestäni sen suhteen.

Minun pitää ajatella lastani ja hänen elämää ,ei pelkästään vaan omaani.

Lapsen turvallisuus ja kaikki semmoinen,että hänellä on hyvä olla on niin tärkeää,että asiat pitää miettiä hänen ehdoillaan ennen itseä.Vaikka lääkehoito haittaakin minun luovuuttani/toimintakykyä  taiteilijana ja muusikkona,se tekee minusta silti tasapainoisemman vanhemman ja rauhallisemman ihmisen.Lapseni ei tarvitse pelätä sitä että saako äiti psykoosin.Eikä myöskään mieheni tarvitse sitä miettiä.Tarkkailen hyvin aktiivisesti omaa terveyttäni jatkuvasti ja itsensä hoitaminen on työtä mitä pitää tehdä.Onhan elämässä tietenkin muutakin,mutta pääasia on että arki sujuu.

TOIPUMINEN JA VERTAISTUKI

On totta että mikä vaan toipuminen ja parantuminen vaatii sitä että itse kiinnostuu hyvinvoinnista ja terveydestä.Minua auttoi myös se että kiinnostuin psykologiasta.On tullut luettua ja tutkittua sitten kaikenlaista.

Vaikka syön lääkkeitä,silti tutkin hyvin kokonaisvaltaisesti terveyttä ja hoidan itseäni myös täydentävillä hoitomuodoilla  ja henkistä hyvinvoinnin puolta on tärkeä hoitaa myös.Kuten myös fyysistä puolta.Ihminen on kokonaisuus.Sitten tietenkin on toimiva avohoito kokoajan elämässä läsnä.Erilaisista vertaistuki yhdistyksistäkin saa tarvittaessa tukea.erilaisia toiminta terapia muotoja kuten tanssi terapia ja taideterapia olen saanut avohoidon kautta aina jos olen niitä tarvinnut ja halunnut hakea.Olen myös itse ollut kuvataide ryhmän ohjaaja vertaistuki yhdistyksessä.

Oma osallistuminen on mielestäni tärkeää,toipumisen jossain vaiheissa.Kun itsellä on kokemusta voi kouluttautua vertaistukijaksi tai vertaisohjaajaksi ja näin pääsee auttamaan muita.Mielestäni se on erittäin suositeltavaa toimintaa kuntoutujille ja eläkeläisille. Siinä myös tuntee että antaa jotakin takaisin,kun itseäkin on autettu.

  Päiväsairaala hoidosta on paljon apua ihmisille,on harmi että sitä on ajettu alas ja ei saa enää niin helposti.
Koen että jokaisen laitosjakson jälkeen olisi hyvä suositella potilaalle päiväsairaalaa.Se on kunnon kuntoutusta.Tämän jälkeen toimiva avohoito jossa on erilaisia toiminta terapia mahdollisuuksia on tärkeää.Minä olen niitä saanut ja olen ollut tyytyväinen hoitooni.Tiedän että joka paikassa niitä ei ole  samanlailla tarjollla,ja usein näitäkin asioita pitää joskus opetella pyytämään.

Auttamisen vastavuoroisuus ja semmoinen..On hyvä opetella itse myös auttamaan.Jos on aina ollut autettava.Mikäli siihen vaan pystyy ja kykenee että on semmoisessa psyykkisessä hyvinvoinnissa.Siitä saa myös voimaa ja apua itselleen.Mikäli psyyke ei kestä niin ei sitten tietenkään.Kaikkia ei voi auttaa eikä tarvitse,mutta vertaisohjaajana työ voi olla hyvinkin mielekästä.

Lääkehoitoja suosittelen ensisijaisesti tarkistamaan että onko ne liian vahvoja,onko niitä liikaa,ja että onko lääke oikea.Tämän oikeanlaisen lääkehoidon räätälöiminen vaatii potilaan ja lääkärin syvää yhteistyötä ja ymmärrystä.Potilaan tulee raportoida lääkärille mikäli lääke ei sovi ja sitten etsitään uutta lääkettä.Jos lääkkeen haluaa lopettaa siitäkin pitää puhua avohoidon kanssa.On hyvä silti että ei lopeta kuitenkaan avohoitoa. Asiat ovat moniulotteisia ja ihmiset ovat todella erilaisia. 

Jokaisella on se oma tarinansa mielenterveys ongelman kanssa ja siitä miten se vaikutti elämään.Jokaisella on myös oma tarinansa lääkehoidon kanssa,ja mikä lääke sopi kellekkin.Tai pääsikö joku lopulta eroonkin lääkkeistä.Jokunen prosentti psykoosi sairaista ihmisistäkin toipuu täysin.

Minä vaan toivon että se  stigma hälvenisi näiden sairauksien tieltä.Vaikeiden ennakkoluulojen kohteena ei ole kenenkään helppo elää.Se jo itsessään voi madaltaa elämänlaatua ja aiheuttaa esimerkiksi masennusta.

Parantumisessa ja toipumisessa on jotakin pyhää ja kaunista myös.Silloin kun ihminen lähtee toipumisen tielle hän on hyvin herkkä,myös kuuntelemaan itseään.Terapeuttinen prosessi on hyvin tärkeä ja herkkä aika jokaiselle ihmiselle.Healing ja mitä kaikkea se on.Ihminen alkaa ymmärtää itseä paremmin ja monella elämän ymmärrys myös laajenee sairauden jälkeen.Se mikä on tärkeää ja oleellista elämässä jää,moni turha asia karsiutuu pois,ja elämän tavat voi muuttua terveempään suuntaan.Hyvinvointi lisääntyy.

Skitsofrenia aiheinen vlogi  tässä linkki hyvään vlogiin minkä aihe on skitsofrenia ja sen kanssa eläminen.Kuten huomaat me skitsotkin olemme ihan tavallisia ihmisiä.Mielestäni tämä vlogi on hyvä ja järkevä näistä asioista,on monenlaisia vlogeja aiheesta mutta tämä on hyvä ja tieto on laadukasta.