Niin.Musiikki on mulle tosi tärkee juttu,teen sitä itsekin.Taide ja elokuvat myös.
Mä olen pohtinut tätä miten me ihmiset jaksetaan kuunnella vaikka samaa biisiä mistä tykätään monia kertoja.Me halutaan kuunnella uudestaan ja uudestaan lempi levyjämme ja lempi artistejamme.
Me halutaan katsella uudestaan ja uudestaan hyviä elokuvia mistä tykkäämme ja hyviä musavideoita mistä tykkäämme.
Minulle on kyllä käynyt sitäkin usein että fanitan jotain aikani ja tykkään siitä paljon sitten kyllästyn.
Ja sitten en kuuntelekaan sitä lähes yhtään.Ja sitten joskus tulee jokin takaisin.
On hyvä löytää aina uusia.
On hyvä myös kuunnella joskus semmoisia uudestaan mistä ei tykännyt ensin ollenkaan.
Minulla tässä on esimerkkinä muutamia artisteja.
Esimerkiksi Linkin Park oli semmoinen bändi mistä en tykännyt yhtään silloin kun siitä tuli kuuluisa ja se alkoi olla tuolla musiikki kanavalla.Mä ajattelin että hirveetä paatoksellista vuodatusta.
Ja sama oli bändi nimeltä 30 seconds to mars.
ajattelin että liian amerikkalaista ja jotenkin.En edes perehtynyt koko orkestereihin vaan pidin ennakkoluuloistani kiinni.
Sitten mä vuosia myöhemmin yhtäkkiä kuuntelin näitä bändejä ja ihan eri tavalla.Otin kuunteluun koko levyt ja perehdyin niihin hyvin paljon ja nää olikin erittäin mielenkiintoisia bändejä ja rupesin sitten fanittamaan niitä.Sitten 30 seconds to marsin laulaja ja biisintekijä on hyvin kiinnostava tyyppi muutenkin.Monipuolinen tekijä.Se on tehnyt hyviä musavideoitakin ja kaikkee dokumenttejä yms ja on hyvä näyttelijäkin.
Itselleni ei kuitenkaan kolahtanut kummankaan bändin viimeisimmät levyt.Oikeen silleen.
Mutta siitä rokki matskusta mä tykkään.
Kun olin nuorempi en ensi kuulemalla tykännyt yhtään Kate Bushin äänestä.Kuitenkin kaverini suositteli minulle sitä,ja sitten aloin perehtyä asiaan ja Kate Bushista tuli yksi minun lempi artisti.Ensi vaikutelma ei aina ole koko totuus.
Meillä on joskus ennakkokäsityksiä,mitkä murtuvat kyllä kun vähän yritämme perehtyä asiaan.
On tietenkin artisteja mistä en pidä vaikka olen yrittänyt perehtyä asiaan.Niinkun kaikilla varmasti on.
Mielestäni valta osa siitä mitä televisiossa meille tarjotaan ja silleen on ihan kuraa.Siinä ei ole taiteellisesti mitään mielenkiintoista tai soundillisesti.Ja suuri osa on sitä kilpailuformaattia nykyään.Kaikilla tekijöillä on toki se oma tyyli enkä käy arvostelemaan ketään tai kritisoimaan niitä mistä en pidä.Mutta vähän nyt pitää hehkuttaa muutamaa bändiä...
Jos musiikki heijastaa jotain tunnetta mikä itsellä on,niin se on hyvin terapeuttista.
Mulla kun on ollut aika vaikeeta elämä,niin huomasin ehkä itse että sitten näiden vaikeuksien jälkeen se Linkin Park,mikä puhuu vaikeista tunteista ja ahdistuksesta useissa biiseissä että mä pystyn samaistumaan siihen ja saan siitä paljon irti tunteellisesti.Mutta nuorempana silloin ei ollut vielä niin vaikeeta ollutkaan ni en mä oikeen saanutkaan siitä mitään.Semmoista yleistä pettymystä kaikkeen en ollut kokenut kun on ollut sairauttakin ja muuta vaikeaa.Myöhemmin sitä on tuntenut joskus semmoisiakin fiiliksiä enemmän.Olen ollut myös masentunut monia kertoja elämässäni vaikean psykoosin jälkeen yleensä.
Lisäksi musikaalisesti Linkin Park ja 30 seconds to mars on kiinnostavia kun ne yhdistää kone musaa ja rokkia.Minua kiinnostaa se,koska itsekin teen semmoista musiikkia että käytän synteettisaattoreita ja koskettimia.Linkin Park on kauheen mielenkiintoinen bändi musikaalisesti ja taiteellisesti.Vaikka se ensisilmäyksellä vaikuttaa vaan perus mainstream kauralta.Olen kuunnellut niiden levyjä hyvin tarkasti.Siellä on tosi taitava ja mielenkiintoinen se ääni maisema ja genrejen sekoitus.Toimii.
Se on hyvin terapeuttista se synkistelykin joskus musiikissa.Että joku osaa ilmaista jonkun tunteen.
Tosin Chester Bennington teki lopulta itsemurhan ja mä olen itse taiteilijana myös ajatellut sitä että miten häneen vaikutti se,että kokoajan joutui samaistumaan siihen synkkyteen ja pelkoihin ja vaikeisiin tunteisiin ja laulamaan niistä.Sehän voi lisätä myös sitten tekijässä sitä fiilistä.Toinen tämmöinen artisti oli Kurt Cobain.
Olen ollut ihan himo Nirvana fani nuorempana.Silloin joskus yläaste ikäisenä.Kuuntelin melkein pelkkää Nirvanaa ja myös Holea monia vuosia.
Mutta siis Kurt Cobainkin lauloi aika synkistä tunteista.Ja oli varmaan erittäin masentunut mutta niinä aikoina Kurt Cobainin masennus oli vähän niiku imago.Ei kukaan ajatellut että se on ihan masentunut. Puhuttiin vaan hänen huumeongelmastaan.Kun Chester Bennington kuoli,puhuttiin enemmänkin jo masennuksesta.Vaikka hänelläkin oli historiassa päihdeongelmia.
Ei sillon masennuksesta puhuttu ennen sillä tavalla.
Nykyään puhutaan ja ymmärretään että itsemurhan tekijä on yleensä masentunut tai jotenkin psyyke ongelma.Psyykesairauksissa yleistä.
Maanisdepressiivisyydessä itsemurha prosenttimäärä on korkea.Ja masennuksessa.Myös skitsofreniassa mutta siinä vähän matalampi.
Mä olen itse huomannut jotenkin että se tunne mitä laulaa paljon tai mistä laulaa paljon se voi lisääntyä.On hyvä tehdä myös niitä synkkiä biisejä mutta en tiedä jaksais artistina laulaa niitä yhä uudestaan ja uudestaan aina samaistumalla siihen synkkyyteen.Sitä voi aikansa käsitellä jotain juttua biisillä tai performanssilla,mutta sitten mennään eteenpäin ja tehdään uusia ja erilaisia juttuja.
Joo mä tykkään siitä että on sitä tunnetta.Että sitä jotenkin ilmaistaan.Se on tosi vaikeeta.Ilmaista negatiivisiä tunteita musassa tai fiiliksiä sillain että kaikki pystyisi samaistumaan siihen.Olen myös joskus käsitellyt traumaa joissain mun biiseissä tai negatiivisiä tunteita.Mut en silleen että se vältsii aukenisi kaikille.Sitten mun perus luonne on aika positiivinen,että en mä osaa tehdä sitten niin synkkää musaa.Mä en ole niin synkkä.Vaikka sitä tykkään kuunnella.Mun musa on valtaosin aika positiivista,voi se olla vähän surumielistä joskus tai sitten vaan eriskummallista,mystistä tai agressiivistakin mutta mäkin olen aika tunteellinen ihminen.puhun tunteista ja semmoisesta...Mystiikka kiinnostaa.Kokeellista musaa myös.Taidemusikkia.
Tämän takia on hyvin kurjaa artistille jos synkästä biisistä tulee hitti mitä kaikki haluaa kokoajan uudestaan kuulla.Sillä tavalla sellaiselle artistilel kuuluisuus voi olla huono juttu.Tekijä joutuu jatkuvasti eläytymään siihen biisiin uudestaan ja uudestaan.Sitä kaikki haluaa kuulla.Heikkoina hetkinä se voi olla vaikeaa.
Ajattelen myös Amy Winehousea joka kuoli huumeisiin ja hänen hitti biisinsä oli REHAB missä hän laulaa että ei mene siihen vieroitukseen koska ei halua.Amy Winehouse on kyllä ollut kanssa tosi hyvä artisti mun mielestä.Harmi oli hänen poismenonsa niin ajoissa myös.
Hän joutui kokoajan samaistumaan sen biisin sanomaan se oli suosituin hitti biisi häneltä ikinä ja kaikki haluaa kuulla sitä kokoajan.On se varmaan aika tuhoisaa sitten ihmisen mielelle.Lopulta hän kuoli huumeisiin,tai tarkemmin alkoholimyrkytykseen.
Mä itse mietin sitä miten se vaikuttaa meidän tietoisuuteen kun me ladataan tunteita ja ajatuksia biisehin,mikä voima niillä on meihin.
Ja miten mä voin myös parantaa olotilaani keskittämällä biisin johonkin parantavaan asiaan
esim.Joskus on hyvin terapeuttista käydä joku synkkä asia läpi biisissä.
Tän takia parantavan musiikin tekeminen ja tiede siitä on musta erittäin kiinnostavaa.Healing sounds.Olen nykyään keskittynyt semmoiseen tekijänä.Mä voin oikeesti keskittyä parantaviin energioihin ja soundeihin musan avulla!Mielestäni se on oikeen mielenkiintoista ja sitä ehdottomasti kannattaa varmastikin koittaa.
Tää biisi mun mielestä ja tää video kuvaa niin hyvin semmoisia tunteita että on ihan outo.Että kun kukaan ei tajua suo.Sitä kun väärin ymmärretään tai kartetaan seuraa.Erittäin terapeuttista :)Ja niillä on monia tämmöisiä biisejä missä kuulija voi käsitellä myös niitä tunteita mitkä on ikäviä. RIP vaan Chester Bennington ja Kurt Cobain ja Amy Winehouse.Teidän musiikki elää silti aina.Ja niistä ihmiset saa paljon elämäänsä. <3 <3 <3 Kiitos
Moni nuorikin on löytänyt Nirvanan vaikka bändiä ei ole ollut olemassa vuosikausiin.Hyvä musa jää elämään.
Kommentit
Lähetä kommentti