Tässä uudessa ajassa riittää se,että me olemme kaikki omia itsejämme ja me voimme sillä tavalla esiintyä.Meistä voi jopa tulla suosittuja sitä kautta että olemme vaan omia itsejämme youtubessa ja blogeissa ja somessa.
Minä näen tämän osittain ehkä hyvänä juttuna mutta osittain huonona.
Mitä tapahtuu ihmisten kulttuurikasvatukselle ja kiinnostaako ihmisiä enää taide?Kuinka moni inspiroituu tulemaan taiteilijaksi kun oikeastaan mitään kykyjä ei tarvitse harjoitella esiintyäkseen?Miten se vaikuttaa meihin ja meidän käytökseen?Niinkun sosiaalipsykologisesti ihmisen evoluution kannalta.
Vai löytääkö taiteilija silti aina instrumettinsa ja välineensä ja tekee taidetta?
Minulla on tämmöinen pieni taidemaailman maailmanlopun pelko kai sitten,kun katson sitä miten paljon vaikka lapset ja nuoret tykkäävät vlogeista ja blogeista.Sitten toisaalta,minähän itsekin teen vlogia ja blogia.Mutta sehän se justiin onkin...
Silloin kun minä teen vlogia tai blogia,minä en tee taidetta.Se on siitä pois.Mun pitää valita mihin mä keskityn.Viime aikoina olen keskittynyt blogiin ja vlogiin,ja ihan eri asioihin kun taiteeseen.Sitten mä mietin että jos mä olisin nyt lapsi,olisinko minä alkanut soittamaan pianoa vai pitämään vlogia?Mä aloin lapsena soittamaan pianoa. Oisinko mä teininä ja nuorena ruvennu piirtämään vai hakenu reality tvseen?Mä rupesin piirtämään.Tosin mun vanhemmat oli myös taiteellisia että heiltä sitten oli myös jotain vaikutusta tähän että itseänikin kiinnosti.
Taiteilijana oleminen ja sen tekeminen vaatii omistautumista asialle.Ja keskittymistä.Ja harjoittelemista.
Nykyajassa me ollaan helposti kärsimättömämpiä,ja sitten ei ole sitä kärsivällisyyttä paneutua ja kunnolla treenata jotain juttua tai tehdä sitä,tai jotain tämmöistä.
Ihmisillä on erilaisia rooleja.Minulla yksi roolini on taiteilija.
Minut esitellään taiteilijana,se on minun työni,ja sitten se määrittelee minut ihmisenä joillekin ihmisille jollain tavalla.Onko se jokin osa minussa?Onko se spesiaalia mitä muilla ei ole?Tekeekö se minusta erikoisen..minä ajattelen että kaikki ihmiset ovat taiteilijoita,mutta he eivät vaan ehkä ole vielä löytäneet sitä puolta itsestään.
Ihmiset saavat minusta jonkinlaisen käsityksen kun minut esitellään taiteilijana.Mitä se merkitsee?Mikä on minun merkitykseni elämässä muille ihmisille taiteilijana?
Oikeastaan,minä olen eläkeläinen.
Tietenkin Cvni taiteilijanakin on pitkä ja ihan hyvä,mutta sitten mähän olen tehnyt kaikenlaisia muitakin töitä..Miten se on?Mihin se raja pitää vetää?Kun mä tein mun Taiteilija cvn,siihen ei yhtään laitettu mitään muita kun taide juttuja ja esityksiä mitä on tehnyt,ja opetustyötä ja koulutusta,mutta sitten mulla on erillinen cv mikä on kaikkea palvelualan ammattityötä..
Että mikä minä olen?
Sitten minä olen äiti,se on mun yksi rooli tässä elämässä,mä olen myös avovaimo ja sitten mä olen mielenterveys kokemusasiantuntija ja aktivistikin ollut asian tiimoilla.Ja vertaisohjaaja.
Pitääkö mun aina päivittää uudelleen nämä asiat mun facebook profiiliin että kaikki tietää mitä kaikkea mä olen?Sit mä myös koen olevani jonkinlainen valotyöntekijä.Sehän on varmaan ihan hörhöä joidenkin mielestä tietenkin jo...Mutta joku semmoinen maailman parantaja mussa elää.Sitten mä olen joogi.Mä joogaan hyvin ahkerasti.
Mä mietin tätä usein,koska muo häiritsee se joskus.Että liikaa lokeroidaan itsemme johonkin tiettyyn olemiseen ja sitten heitetään sitä roolia vaikka somessa tai missä tahansa.Me joudutaan nykypäivänä somen takia sitten toteuttamaan näitä rooleja jatkuvasti.Kuinka yhdistää se työ ja oma tekeminen ja kaikki tämä,kuinka yhdistää työ ja vapaa aika,arki,vai tarviiko sitä yhdistää somessa?Mitä me siellä halutaan jakaa ja missä menee se raja mitä emme jaa.Tää on kaikilla ihan erilainen. Mutta me jokainen,jokainen meistä joka on somessa jollain tavalla.
ME OLLAAN ESIINTYJIÄ
SIELLÄ ME ESIINNYTÄÄN SOME SEURAAJILLEMME JA SOMEKAVEREILLEMME
ME KAIKKI BLOGGAJAT OLLAAN MYÖS ESIINTYJIÄ,
Me ollaan itse valittu aiheet mistä kirjoitamme ja mitä esitämme yleisöllemme.Mutta me ihmiset olemme sisältämme hyvin paljon enemmän kun sitä mitä me näytämme ulospäin.
Minä näen tämän osittain ehkä hyvänä juttuna mutta osittain huonona.
Mitä tapahtuu ihmisten kulttuurikasvatukselle ja kiinnostaako ihmisiä enää taide?Kuinka moni inspiroituu tulemaan taiteilijaksi kun oikeastaan mitään kykyjä ei tarvitse harjoitella esiintyäkseen?Miten se vaikuttaa meihin ja meidän käytökseen?Niinkun sosiaalipsykologisesti ihmisen evoluution kannalta.
Vai löytääkö taiteilija silti aina instrumettinsa ja välineensä ja tekee taidetta?
Minulla on tämmöinen pieni taidemaailman maailmanlopun pelko kai sitten,kun katson sitä miten paljon vaikka lapset ja nuoret tykkäävät vlogeista ja blogeista.Sitten toisaalta,minähän itsekin teen vlogia ja blogia.Mutta sehän se justiin onkin...
Silloin kun minä teen vlogia tai blogia,minä en tee taidetta.Se on siitä pois.Mun pitää valita mihin mä keskityn.Viime aikoina olen keskittynyt blogiin ja vlogiin,ja ihan eri asioihin kun taiteeseen.Sitten mä mietin että jos mä olisin nyt lapsi,olisinko minä alkanut soittamaan pianoa vai pitämään vlogia?Mä aloin lapsena soittamaan pianoa. Oisinko mä teininä ja nuorena ruvennu piirtämään vai hakenu reality tvseen?Mä rupesin piirtämään.Tosin mun vanhemmat oli myös taiteellisia että heiltä sitten oli myös jotain vaikutusta tähän että itseänikin kiinnosti.
Taiteilijana oleminen ja sen tekeminen vaatii omistautumista asialle.Ja keskittymistä.Ja harjoittelemista.
Nykyajassa me ollaan helposti kärsimättömämpiä,ja sitten ei ole sitä kärsivällisyyttä paneutua ja kunnolla treenata jotain juttua tai tehdä sitä,tai jotain tämmöistä.
Ihmisillä on erilaisia rooleja.Minulla yksi roolini on taiteilija.
Minut esitellään taiteilijana,se on minun työni,ja sitten se määrittelee minut ihmisenä joillekin ihmisille jollain tavalla.Onko se jokin osa minussa?Onko se spesiaalia mitä muilla ei ole?Tekeekö se minusta erikoisen..minä ajattelen että kaikki ihmiset ovat taiteilijoita,mutta he eivät vaan ehkä ole vielä löytäneet sitä puolta itsestään.
Ihmiset saavat minusta jonkinlaisen käsityksen kun minut esitellään taiteilijana.Mitä se merkitsee?Mikä on minun merkitykseni elämässä muille ihmisille taiteilijana?
Oikeastaan,minä olen eläkeläinen.
Tietenkin Cvni taiteilijanakin on pitkä ja ihan hyvä,mutta sitten mähän olen tehnyt kaikenlaisia muitakin töitä..Miten se on?Mihin se raja pitää vetää?Kun mä tein mun Taiteilija cvn,siihen ei yhtään laitettu mitään muita kun taide juttuja ja esityksiä mitä on tehnyt,ja opetustyötä ja koulutusta,mutta sitten mulla on erillinen cv mikä on kaikkea palvelualan ammattityötä..
Että mikä minä olen?
Sitten minä olen äiti,se on mun yksi rooli tässä elämässä,mä olen myös avovaimo ja sitten mä olen mielenterveys kokemusasiantuntija ja aktivistikin ollut asian tiimoilla.Ja vertaisohjaaja.
Pitääkö mun aina päivittää uudelleen nämä asiat mun facebook profiiliin että kaikki tietää mitä kaikkea mä olen?Sit mä myös koen olevani jonkinlainen valotyöntekijä.Sehän on varmaan ihan hörhöä joidenkin mielestä tietenkin jo...Mutta joku semmoinen maailman parantaja mussa elää.Sitten mä olen joogi.Mä joogaan hyvin ahkerasti.
Mä mietin tätä usein,koska muo häiritsee se joskus.Että liikaa lokeroidaan itsemme johonkin tiettyyn olemiseen ja sitten heitetään sitä roolia vaikka somessa tai missä tahansa.Me joudutaan nykypäivänä somen takia sitten toteuttamaan näitä rooleja jatkuvasti.Kuinka yhdistää se työ ja oma tekeminen ja kaikki tämä,kuinka yhdistää työ ja vapaa aika,arki,vai tarviiko sitä yhdistää somessa?Mitä me siellä halutaan jakaa ja missä menee se raja mitä emme jaa.Tää on kaikilla ihan erilainen. Mutta me jokainen,jokainen meistä joka on somessa jollain tavalla.
ME OLLAAN ESIINTYJIÄ
SIELLÄ ME ESIINNYTÄÄN SOME SEURAAJILLEMME JA SOMEKAVEREILLEMME
ME KAIKKI BLOGGAJAT OLLAAN MYÖS ESIINTYJIÄ,
Kommentit
Lähetä kommentti