Taiteen tekeminen,mitä se edellyttää?Mitä se on?Mikä on sen tarkoitus ihmiskunnalle?
Tässä kysymyksiä mitä voi pohtia.
Monesti taiteilijoista puhutaan niin,että he ovat ikäänkuin nyky yhteiskunnan shamaaneja jotka jollain tavalla parantaa ihmisiä taiteen avulla,mutta taidettakin voi olla erilaista.
Olen itse perehtynyt ja tehnyt sävellyksiä,tanssitaidetta sekä maalaustaidetta.Lisäksi minulla on kokemusta musiikkivideoiden tekemisestä sekä performanssitaiteesta.Teatteristakin minulla on kokemusta teatteri muusikkona,mutta olen ollut hyvin lähellä teatterin tekemistä sitä kautta ja tiedän millainen on näytelmän tekemisen prosessi.
Taidetta voi olla myös kirjallisuus,runot ja elokuvat.
MISTÄ LÄHTEÄ?
Paras neuvo mitä aloittelevalle taitelijalle tai taiteljaksi haluavalle on se,että ole oma itsesi.
Tekniikkoja ja taitoja voi opiskella kursseilla ja kouluissa mutta lahjakkuus itsensä ilmaisemiseen ei tule kaikilta täysin luonnollisesti.On olemassa esimerkiksi muusikoita jotka ovat teknisesti taitavia ja taitavat jonkun instrumentin ja nuotit täydellisesti mutta eivät osaa säveltää.
Onko lahjakkuus siis tältä osin jollain tavalla synnynnäistä vai vaikuttaako kasvuympäristö siihen?
Mielestäni se tarvitsee rohkeutta.Rohkeutta olla oma itsensä ja ilmaista itseään.Tätä rohkeutta ympäristö voi sitten tukea tai olla tukematta.Lisäksi se tarvitsee seikkailun halua,avoimuutta,ja ennakkoluulottomattomuutta siihen että on vastaanottavainen ja kiinnostunut siitä mitä itsestä milloinkin irtoaa.Taiteen tekeminen vaatii myös eläytymistaitoa.Tämä on lapsen omainen olotila.Lapset eläytyvät herkästi asioihin,jotkut aikuiset koittaa liikaa sitten erotella näitä itsestään.Lisäksi se vaatii heittäytymistä,kuin myös itsekuria että jaksaa puurtaa jonkun asian parissa.
Jos taiteilija yrittää lähinnä miellyttää muita tekemisillään hän ei ole täysin autenttisesti taiteensa äärellä,Taide kouluissakin painotettiin usein sitä että tee taidetta itsesi tähden ensi sijassa.Toiseksi tulee se mitä muut sanovat.Ihmisllä on erilaisia mielipiteitä ja makuasioita niihin ei voi vaikuttaa,On pääasia että itse nauttii tekemisestään ja löytää inspiraation jostain.
Ihminen saa inspiraatiota elämästä,tunteistaan,kokemuksistaan ,kuin myös muusta taiteesta ja musiikista.Kaikki ottaa vaikutteita jostain.
REHELLISYYS OMILLE TUNTEILLE
Tämä on tärkeä elementti mielestäni.Taiteen avulla voimme tutkia mitä sisältämme tulee.Se ei ole aina mieluista tai kaunista mutta on terapeuttista taiteilijalle itselleen että hän saa jonkun synkänkin tunteen ulos itsestään taiteen keinoin.Synkkä musiikkikin voi toimia kuulijalleen joskus välineenä missä hän kokee empatiaa ja löytää että,hei on joku joka osaa ilmaista tämänkin tunteen mikä sisälläni oli,itse olen fanittanut Nirvanaa ja Linkin parkia.Molempien bändien solistit tekivät aikoinaan itsemurhan.Heidän musiikkinsa on aika synkkää,ja käsittelee niitä vaikeita tuntemuksia sanoissa.Olen miettinyt että miten heihin on vaikuttanut se,että he joutuvat laulamaan ympäri maailmaa keikoilla niitä samoja synkkiä kappaleita,aina eläytyen uudestaan johonkin ahdistavaan tunteeseen,Taiteilijalle voi olla terapeuttista saada se tunne ulos mutta siihen tunteeseen jatkuvasti uudestaan eläytyminen voi tehdä sitten päinvastaista.Mikä voima musiikilla ja sanoilla voikaan olla meidän mieleemme.
Taide on myös terapia väline,oman kokemukseni mukaan ne synkätkin tunteet on hyvä ilmaista.Ihminen voi käsitellä taiteen avoin jotain synkkää ja pimeää puolta itsessään,näin nähdä sen ja kuulla sen ja päästää siitä sitten irti.Jos taiteen tekemisestä tulee pelkän synkkyyden ja ahdistavuuden ja pimeiden asioiden ilmaisukeino ollaan aika ahtaalla,ja kasvu tunnemaailmasta ei edisty.Tosin jos taide olisi ainoastaan aina pelkästään kaunista ja henkisesti kohottavaa se olisi aika kamalaakin,silloin ihmiset eivät saisi empatiaa negatiivisille tuntemuksilleen ja pohdinnoilleen.Ympärillä maailma kun on mitä se on,jos taide ja musiikki määritelllään vaan sen pohjalta että sen ptäisi olla henkisesti kohottavaa aina,se ei tule sitä olemaan.Jos itsellä on joku paha olo,ei kaunis työ auta välttämättä sen asian käsittelyssä,tosin sitten laulu missä kuvataan sitä ahdistusta mihin itsekin pystyy eläytymään tuo jonkunnlaisen helpotuksen,ja kokemuksen siihen ettei ole täysin yksin että joku on oonistunut ilmaisemaan tämän fiiliksen minkä on itsekin kokenut.,kunhan kuitenkin pystyy myös ottamaan etäisyydenkin tuohon tunteeseen.Ja mielestäni juuri taiteen avulla sekin onnistuu.Ihmisyys on moninaista,tämän tähden tadetta ja musiikkiakin on monen muotoista.Elämässä on iloa ja surua.
Parhaiten tämmöinen tutkiminen onnistuu taideterapian avulla.Tarvitaan hyväksyvää läsnäoloa sille,mikä nyt on,yrittämättä muuttamaan sitä jatkuvasti,taideterapeutti voi sitten tarvittaessa antaa tehtävän mikä siirtää ajatukset vähän toisaalle.Vaatii myös rehellisyyttä ja rohkeutta tehdä laulu myös vaikeista tunteista kuten häpeästä tai pettymyksestä tai surusta.Kun sen saa ulos sen huomaa että se ei enää hallitse tunnekenttää.Mutta jos niitä lauluja joutuisi kokoajan esittämään uudestaan se voi olla joillekin hankalaa ellei osaa ottaa etäisyyttä itseensä esiintyjänä.
Minä näen sävellysprosessini niin,että olen ensin aito,mikä sillä hetkellä tuntuu siltä,mutta kun teen asiasta vaikka musiikkivideon ja kun laulu on valmis,olen näyttelijä,joka esittää sen tarinan jollain tavalla ihmisille.Näin siinä syntyy terveellinen etäisyys itseen.Lisäksi koska en ole kuuluisa,en joudu esittämään synkkiä biisejäni yhä uudestaan ja uudestaan joten en ole kokenut sitä miltä tuntuisi käsitellä niitä samoja aiheita vuodesta toiseen,se voisi olla kuluttavaa.
Mutta jos ahdistavista ajatuksista ja tunteista ja suruista tulee tabu mitä ei saa ilmaista,se on velä ahdistavampaa kun se että pääsee taiteen ja musiikin avulla ilmaisemaan niitäkin tunteita.Tietenkin voi olla terveellistä katsoa tuleeko asiasta itse tarkoitus aina sitten samanlaisista tunteista laulaminen,tämä vaatii ihmiseltä myös sitten tahtoa ajatella jotain muuta ja käsitellä valoisempia aiheita myös.Silloinkun itse on surumielinen tai haikea olo,kappale joka kuvastaa sitä mielentilaa voi tuntua paremmalta kun joku iloinen biisi.Jos musiikki on pelkästään iloista se jää usein myös aika pinnalliseksi kokemukseksi.Musiikin avulla voi ilmaista koko elämän kirjon.Valita aiheen,kertoa tarinaa.
MIKÄ TEKEE TAITEILIJAN?
Kaikki ihmiset ovat taiteilijoita mutta osa on vaan unohtanut tämän tai tukahduttanut sen.
Laajemmin ajatellen koko elämä on jonkinlaista taidetta ja on erilaista taidetta ja luomista jatkuvasti ympärillä,mutta jos nyt kuitenkin puhumme esittävästä taiteesta,tarinan kerronnasta,musiikista ja maalaustaiteesta yms, Voimme todeta että ensin se vaatii innostuksen.Kaikilla taiteilijoilla on myös esikuvia,joitain muita alan ihmisiä keitä he ovat ihailleet ja mistä he ovat saaneet inspiraatiota.
Tulee se olo että hei,mäkin haluan!Seikkalumieli on tärkeää,itse koen että kaikki taide on kokeellista.Taiteilija on ikäänkuin hullu professori ideoidensa äärellä mitkä hän sitten manifestoi ja ilmentää todellisuuteen.Puhutaankin usein että taiteilijat on vähän hulluja,positiivisessa merkityksessä.Täysin rationaalinen järkevä ajattelu ei aina kanna hedelmää kun puhutaan siitä mitä mielikuvituksemme voi luoda.Jos taitelija aina miettii onko tämä järkevää,hän ei juuri pysty enää aidosti ilmaisemaan itseään.Järkeä tarvitaan sitten siihen että saa tuotoksen tehtyä,mutta mielikuvitus ja heittäytyminen on tärkeä elementti luovassa prosessissa,ja usein ideat voivat olla eriskummallisia ja hullujakin,mutta taiteilija kokeilee.”tee taidetta huonosti tai hyvin,katsoaksesi mitä sisälläsi on ,mitä sielustasi tulee auttaaksesi sinun sieluasi kasvamaan” sanoi Kurt Vonnegut.
Näin taiteen tekemisenkin voi nähdä kasvuprosessina.
Luovuuden yksi tärkeä elementti on se,että ei pelkää olevansa väärässä,vaan tutkii ja katsoo mitä tulee.Taide on vapaa kenttä.Taiteilijana ihmisellä on täysi vapaus ilmaista sitä mitä haluaa mitä ikinä sisältä tulee,ja se ei vahingoita ketään.Taiteilija itse sitten tekee valintoja sen suhteen millaisista asioista hän tekee teoksia,mitä hänen sisäinen inspiraatio sanoo että nyt teen näin.Mikä idea houkuttaa..Joku haluaa ottaa kantaa,joku laulaa rakkaudesta,joku tekee hengelistä musiikkia,joku tekee iloista musiikkia joku surullista ja lisäksi taiteilija voi myös tehdä tätä kaikkea.
Taiteilija vaatii myös tiettyä herkkyyttä.Monet taiteilijat ovatkin jonkinlaisia aistioita luonnostaan. Tekemisestä myös pitää nauttia,usein taiteilijalle itse prosessi on tärkeämpikin kun lopputulos.Jotkut näyttelijät,kuten Jared Leto ei esim. katso omia elokuviaan.Hän on sanonut että ei hän halua katsoa niitä hän on saanut sitä tehdessään jo kaiken siitä projektista irti.Monet muutkin näyttelijät tekevät näin.
Tanssija viettää treenisalissa monia päiviä ja kuukausia ja sitten hän esittää teoksensa ehkä joissain tapauksissa kerran tai pari ja se on sillä ohi.Tulee nauttia siitä treenaamisesta ja harjoituksesta ja teoksen luomisesta jotta pystyy tekemään jotain.
MIKÄ ON TAITEEN TEHTÄVÄ?
Antaa ihmisille jotain..mitä kaikkea se sitten antaakin.Kun puhun taiteesta tarkoitan sillä myös musiikkia ja kaikkia taiteen kentän alueita.
Minulle jäi joskus ajatus mitä näyttelijä ystäväni aikoinaan sanoi että taide heijastaa aina jollain tavalla aikaansa,että se on myös eräänlainen ajan kuva.Tätä kautta kun taidetta lähestyy alkaa ideat tekemiseenkin vapautua ihmisellä.Hänen ei tarvitsekkaan aina ilmentää omia tunteitaan tai kokemuksiaan ja tehdä niistä sävellyksiä tai muuta,vaan hän voi myös ilmentää ja tehdä tarinoita jostain ajatuksista ja asioista mitä maailmassa ns. leijuu.
Onko taiteilijoilla aina joku viesti ihmisille tai sanoma?Ei välttämättä.Suuri osa taiteesta on sitä tarinan kerrontaa ja omien tunteiden ja ajatusten käsittelyä.Sitten taitelija voi myös ottaa sen osan että nyt hän haluaa kertoa tämän ja tämän asian,jos hän on pohtinut jotain pitkään.Taide ei välttämättä sisällä sanomaa,mutta se on jonkinlainn tarina.Tai sitten se heijastaa erilaisia tunnelmia.
Taiteen tarkoitus mielestäni on myös joskus rikkoa rajoja ja kaavioita.Joskus on määritelty hyvin tarkkaan millaista taide saa olla,onneksi nykyään ei ole enää niin.Ihminen voi oivaltaa jotain jonkun eriskummallisen esityksen jälkeen,tai ainakin saada uutta ajateltavaa.Kokeellinen taide on mielenkiintoista.Ja toisaalta kaikki taide on jollain tavalla kokeellista.Eri genrejä muodostuu ja uusia tapoja tehdä sillä kun joku tekeekin asiat vähän erilailla kun ennen.Monesti kun rajoja rikotaan se voi herättää vastustusta joissain ihmisissä.Modernin tanssinkin äiti Isadora Duncan sai joskus yleisön vihaa päälleen kun hän niin radikaalisti tanssi,semmoista ei oltu ennen nähty.
Vanhoillisina aikoina taiteen piti olla tietynlaista ja ihmiset ehkä enemmän pelkäsi muutoksia.Joissain taidemaalaus kouluissa opetettiin joskus että näin pitää maalata,vaan jotain tiettyä tekniikkaa.Rock musiikki tuomittiin aikoinaan syntiseksi musiikiksi useiden uskonnollisten ihmisten tahoilla..yms Kaikenlaisia ilmiöitä tapahtuu kun rajoja murretaan ja tehdään asioita eri tavalla.
Tämmöiset vanhoilliset tavat sitten myös varmasti on tukahduttanut monien luovuutta,ihminen alkaa pelkämään tekeekö hän asioita "oikein"sen sijaan että hän vaan tekisi asioita..Nykyään on onneksi toisella tavalla.Avoimuus on hyvä säilyttää ja kuunnellessa ja katsellessa taito ihmetellä asioita on hyvä myös säilyttää.Ja mielestäni on paljon mielenkiintoisempaa taiteessa usein se että joku tekee jotain uutta ja eri tavalla kun se,että tehdään saman kaavan mukaan kaikki aina.Tosin kaikilla tekijöillä on oma tyylinsäkin.
Itse olen tekijänä aika seikkaileva.Joskus teen tietyllä tavalla tietyllä tyylillä mutta sitten kokeilen uusia.Musiikkiakin olen tehnyt monia eri genrejä.Minä vaan satun kyllästymään siihen jos kaikki pitäisi olla aina sitä samaa.Aikansa kutakin.
Taiteen avulla voi myös kohottaa värähtelytaajuutta ja tehdä parantavaa taidetta yms.Mikä on kenenkin tekijän intentio tekemisessäänMielestäni taiteen tehtävä ei ole pelkästään viihdyttää ihmistä vaan myös inspiroida ihmistä ja joskus myös saada hänet ajattelemaan ja usein hoitaa meidän tunteita.inspiroida myös toisia taiteilijoita ja myös avata jotain ajatuksia ihmisissä.Taiteen avulla voi jäsentää tunnepuolta itsessään.Tämä jatkuva itse ilmaisu on myös tekijälleen terapeuttista prosessia jatkuvasti.Taide ja sen tekeminen myös kehittää eräänlaista älyä ja havannointi kykyä.
Omaa osaamistaan voi hioa loputtomiin asti.Lisäksi se vaatii tietynlaista itseanalyysin taitoa jos haluaa pysyä terveenä ja järjissään tekemisen ohella,olkoon ideat kuin hulluja tahansa.
Kauneus myös on usein katsojan silmissä.Se mikä jollekin ihmiselle toimii oikeen kauniina voi toiselle ollakin yhden tekevä,mikä on se oikea estetiikka?Tätä voi pohtia.Voi olla joskus rajoittavaa ja joskus myös aiheelista miettiä kauneutta.Jos siitä tulee itsetarkoitus tekemiseen,joka tilanteessa se voi käydä joskus vähän tylsäksikin.Taiteilijana olen törmännyt käsitteisiin ruman kaunis,yms tämmöiseen.Miettinyt niitä asioita myös.Koska olen myös ollut jokseenkin kokeelisen taiteen ja punkrockin ystävä,minulle ei pelkkä kauneus motivoi aina tekemisissä.Minua kiehtoo myös sirkustaide ja klovnit esimerkiksi.Onko klovnit kauniita aina ja esteettisiä?Niissä on jokin toisenlainen sanoma.Taiteilija voi tuntea itsensä joskus vähän klovniksikin.Mistä tahansa tekemisestä voi tulla itseistarkoitus,mutta itse olen koittanut tehdä erilaisia juttuja,Osa niistä ei ole mitenkään kauniita.Osa taas on.Mutta maalatessa maalari usein nauttii värien kauneudesta.Tai jostain tietystä värimaailmasta.Sillä tavalla se on läsnä aina,mutta sitten katsojalle joku väri voikin olla epämiellyttävä,niin ei voi koskaan tietää miten ihminen kokee kauneuden.Onko oopperalaulu aina kaunista?Ei kaikkien mielestä.jotkut poplaulaja naiset valitsevat laulutyylikseen semmoisen henkäilevän tai lässyttävän ikäänkuin "vauvamaisen" äänen.Tästä jotkut pitävät ja jotkut eivät voi sietää sitä tyyliä. Muodissa tämä tulee myös vastaan,kauneus käsitteet eroavat hyvin paljon toisistaan,Jotkut naiset käyttää tekoripsiä kun kokee että se on kaunista,osaa ne taas lähinnä huvittaa.
Taidekoulussa usein puhuttiin herkkyydestä,mikä on taito sinänsä vangita teokseen joku herkkyys minkä ihminen kokee.Jos taiteesta tulee aina liian provosoivaa tai in your face tyyppistä hommaa,siitäkin voi tulla semmoinen maneeri.Muusikkona ja soittajana minulle kyllä melodiat on tärkeitä,vaikka olen tehnyt vähän kokeellisempaakin joskus.
KIINNOSTUS TAITEESEEN
Ihmiset jotka ovat aidosti kiinnostuneita taiteesta,eivät vaan ainoastaan etsi asioita mistä he tykkäävät.He myös tutkivat erilaisia asioita ja tyylejä tehdä,huomatakseen että hei,näinkin voi tehdä.Tämmöinen tutkiminen myös kehittää ja laajentaa taiteen tekijän perspektiiviä tekemisestä.
On myös olemassa taiteilijoita jotka tystävät saman asian parissa läpi elämänsä.Kukin tavallaan,itse tykkään seikkailemisesta yrittäen löytää uusia ja erilaisia tapoja ilmaista jotakin.On kiinnostaavaa lähteä seikkailemaan ja etsimään erilaista musiikkia mitä valtavirta tarjoaa tai mitä spotifyn soittolistat ehdottelee, ja tehdä tutkimusmatka musiikin maailmaan.Tämmöinen seikkailun halu ei ole kaikilla ihmisillä,osa suuri kuuntelee sitä mitä heille tarjotaan.Myös ihmisillä voi olla hyvin jyrkkä se ”mistä tykkään ja mistä en” asenne musiikin suhteen.Itse pyrin välttämään sitä,tiedän tietenkin mitä haluan kuunnella uudestaan ja uudestaan mutta olen avoin kaikelle,ja pyrin kuulemaan tai näkemään kaikenlaisessa musiikissa tai taiteessa jotain mielenkiintoista tai uutta.
Tämmöisistä asioista saa myös virikkeitä omaan tekemiseen.Olin aikoinaan Yoko Onon ja Thurston Mooren konsertissa,mikä oli oikeestaan performanssikin.Thurston Moore soitti ja improvisoi kitaralla ja Yoko Ono vaan huusi ja ulisi mikrofoonin,ja tämä kesti noin tunnin.Se ei ollut epämiellyttävän kuulosta,ja se avasi minussa jonkun improvisoinniin kanavan,tämän keikan jälkeen tein ensimmäisen levyni täysin improvisoinnilla.Annoin tulla vaan sitä mitä tulee.
Tällä tavoin esim. se avoimuus auttaa tekijää itseään,Että hei,näinkin voi asennoitua tekemiseen.
TARINAA TANSSIN JA MAALAUSTAITEEN JA INSTRUMENTAL MUSIIKIN KEINOIN
Tämä on mielestäni aina ollut kiinnostava aihe piiri,lisäksi semmoinen mikä on tekijänä kutsunut minua.Tanssin ja maalauksen ja insrumental musiikin maailma on sanaton.Siellä ei kerrota tarinaa ja jäsennellä asioita sanoilla vaan siinä ilmaistaan jotain muilla keinoilla.Olen pohtinut sitä että mikä asia ihmisessä,mikä olemuspuoli tämmöisen tekemisen ja sen katsomisen/kuuntelemisen ohessa kehittyy? On mieletöntä nähdä joku hyvä tanssi esitys,missä ei ole lainkaan puhetta eikä lauluissa sanoja,on upeata nähdä maalauksia mitkä kertovat kuvilla,muodoilla ja väreillä jotain,minkä itse voi kokea.Instrumental musiikki vapauttaa tekijänsä sanojan ja määritteiden maailmasta.Kappaleella tosin aina on joku nimi,mikä johdattaa kuulijaansa johonkin tunnelma kenttään.Niinkuin esityksillä on nimi.
Itse lähestyn tekemistä niin,että joskus minulla on nimi valmiina,joskus ei.Joskus nimi teokselle tulee vasta tekemisen jälkeen ja joskus teoksilla on tekonimi,mikä sitten vaihtuu kun teos on valmis.
Olin aikoinani ammattitanssija ja tällöin opiskelin myös taidemaalausta kuten myös tanssia.Olin siis hyvin sisällä tässä sanattoman taiteen opiskelussa.Miten ilmaista joku asia?Tanssija joutuu myös pohtimaan sen,miten hän vangitsee esiintymiseensä sen taian tai palon joka tekee siitä kiinnostavan?Miten hän ilmaisee sen kehollaan? Kyse ei ole tekniikasta tai liikkeistä pelkästään,modernissa tanssi esityksessä ihminen voi myös olla lähes paikoillaan suuren osan ajasta ja silti saada esityksen hyvin kiinnostavaksi.Kaikilla tämä ei oikeen luontaisesti lähde.Ja joillain se on hyvin luontaista,mutta uskon että sitäkin voi harjoitella.
Tämä vaatii suurta eläytymistä tilanteelle ja tahtoa puskea ulos itsestään semmoinen energia että se välittyy katsojalleenkin.Tekijän tulee myös kokea se että on jotenkin tärkeää se,mitä hän tekee.Miten esiintyjä saa vangitua sen taian teokseen niin että yleisö jaksaa kiinnostua?Nämä ovat asioita mitä kaikki esiintyvät taiteilijat varmasti jossain vaiheessa miettii.
Välinpitämätön suhtautuminen ei tee loisto esintyjää,loistava esiintyjä tietää että tämä on jotenkin arvokasta,että saan jaettua tämän kokemuksen muille.Tällä tavoin esiintyjäkin ns. palvelee ihmiskuntaa omilla lahjoillaan.Sä olet täysin vapaa taiteilijana ilmaisemaan itseäsi just niikun haluat.
PARANTAVA TAIDE
Monesti ne kävelevät hyvin lähellä toisiaan.Ihminen voi eheyttää itseään taiteen keinoin ja tehdä shamanista taidetta.Sisäistä parantajaa voi myös kutsua ja miettiä miten tehdä parantavaa ja eheyttävää taidetta.On olemassa esimerkiksi väriterapia,mitä on hyvä myöskin vähän tutkia ymmärtääkseen värien merkityksen ja mitä asioita ne aktivoi.
Tosin tekotilanteessa ei kannata liikaa juurtua kaavoihin vaan antaa tulla sen mikä tulee,sitä vähän väliä myös kontrolloiden.Heittäytyminen on tärkeää.Taiteilija ei voi tietää lopullisesti koskaan millainen teoksesta tai esityksestä tulee hän voi vain luottaa siihen että siitä tulee hyvä,sillä on joku tarkoitus ja se jollain tavalla toimii.Se mikä ihmislle toimii voi olla joskus yllättävää,täten asiat voi jättää auki.Joskus semmoinen mikä on ollut taiteilijalle itselleen merkittävää ei olekkaan kuuntelijalle tai katsojalle niin merkittävää ja josks taas se mikä taiteilijalle itselleen on omasta mielestään ”huonoa” tai epäonnistunutta onkin kuulijalle tai katsojalle merkittävää.Tämän tähden myös se avoimuus että ”se on mitä se on ” on tärkeä säilyttää.
Taiteilija ei välttämättä ole teokseensa tyytyväinen mutta katsoja voi ihastua siihen tai kuuntelija.Ja sitten taas toisaalta taiteilija voi olla teokseensa tyytyväinen mutta katsojat tai kuuntelijat eivät pidäkkään siitä..
Tämä ennalta arvaamattomuus on osa taiteen tekemisen prosessia. Ja kaikella on paikkansa.Jos se toimii sinulle,se varmasti toimii myös jollekin muulle vaikka ei valtaosalle toimisikaan.Se muovaantuu,ja siitä tulee sitten semmoinen kun siitä tulee lopulta,prosessissa tietenkin hiotaan asioita ja viilataan jotain kohtia mutta lopputulos jätetään yleensä auki ainakin jollain tavalla,se tietty avoimuus on hyvä säilyttää,riippuuen tietty myös mitä taidetta tehdään ja millä tyylillä.Päästetään irti siitä hallinnasta.Näin minä ainakin lähestyn esim. maalaus taidetta.Ja improvisaation ystävänä usein myös tanssia ja musiikkia.Teko itsessään on matka vähän tuntemattomaan.
Taiteilija voi toimia eräänlaisena kanavana.Voi valita mitä energioita haluaa kanavoida,joskus ne on myös vaan omia tunteitaan.
Mielikuvitus on ystäväsi.Taiteessa kaikki ei tarvitse olla myöskään juurta jaksaen selitetty vaan siinä voi säilyttää sen vapauden että katsoja tai kuulija saa kokea sen omalla tavallaan.Tämä tekee taiteesta mielenkiintoista.Musiikin eheyttävistä voimista on puhuttu myös paljon,kuten myös tanssin.Tanssi,laulu ja musiikkihan onkin kautta aikojen ollut yhteydessä shamanismiin.
Nykyään kilpailujen kulttuurissa taide voi ajatua herkästi siihen pisteeseen että tekijä pyrkii miellyttämään muita,tuomareita,katsojia yms.Tällöin on vaara että tekijä ei enää opi taiteestaan ja löydä itsestään uusia puolia,myöskään kehity,myöskin se voi tuoda olemukseen sen että pelkää olla täysin oma itsensä ja ilmaista autenttisesti itseään.Taiteilija joutuu elämään sen kanssa että häntä kritisoidaan,hänen tekemisistään on mielipiteitä,se tulee kestää,Kaikkia ei voi miellyttää.
Vaatii tiettyä jääräpäisyyttäkin ehkä se että säilyttää oman itsensä,meitähän aina yritetään muovata ja meille kerrotaan mitä tulisi tehdä yms,mutta säilyttääkseen itsensä pitää olla aika ehdoton sille mitä itse haluaa tehdä ja toteuttaa sitä.On muuten vaarana joutua tietynlaisen imagon vangiksi.
Toivotan sinulle inspiraatiota ja tutkimuksen halua taiteen ja musiikin maailmaan heittäytymisessä.On hienoa kun löytää erilaisia ja uusia tapoja tehdä.Kokeilun halua ja sitten anna vaan mennä,Ole oma itsesi!
LUOTA IDEOIHISI JOTKA INSPIROIVAT SINUA.
-Saara Sutinen
Kommentit
Lähetä kommentti