Niin tämä on aika yleistä.Ihmiset miettivät syitä miksi.Olen itse ollut ennen hyvin lääkevastainen niin voin kertoa omia kokemksiani.
Aina kun olen ollut hyvässä kunnossa,olen kyseenalaistanut koko lääkityksen koska suuresta osasta lääkkeistä tulee huono olo yleensä.Ne väsyttää,niissä on sivuoireensa ja nistä tulee semmoinen perus zombi fiilis.
Tämä on johtanut minulla siihen että voin olla vuosiakin kunnossa tavallaan mutta sitten psykoosi uusiutuu.Minulla psykoosi ei ole uusiutunut lääkevieroitusoireen takia vaan sitten esim vaikka vuoden tai parin päästä.
MEDS ARE HARD
joo,eihän se ole ihan pelkkä kiva se lääkitys.Keskustelupalstoiltakin löytyy erilaista mielipidettä,ja jotkut ovat täysin tätä vastaan.
Olen katsonut skitsofreenikkojen haastatteluja että miksi he lopettavat lääkkensä niin usea sanoo sitä että kun olo on parempi niin sitä kyseenalaistaa helposti koko sairauden että onko sitä.Olen lukenut ja kuullut myös joidenkin aktivistien onnistuneesta lääkevieroituksesta.Joku kertoi että hänellä oli paranoijaa että lääkärit yrittää myrkyttää hänet,sen tähden
hän joskus lopetti lääkkeitään.
Keskustelupalstat vilisevät tekstiä lääkehaitoista.Ja sitä on jokapuolella netissäkin,ihan lääkepakkaus selosteissa.Jos sitä jää liikaa kuuntelemaan ja lukemaan voi mennä kellä vaan se olo että ei niitä kannata syödä.
Olisi kyllä ehkä huomioitava se että lääkkeet muuttaa ihmistä jollain tavalla ja niistä usein tulee vähän huono olo.Tästä toivon että saisi puhua.Minä huomasin kuitenkin kun vuosia jatkoin lääkitystä ja sain sen oikeankokoiseksi sen annostuksen että tämä olo menee ohi ainakin vähän.Oikeat lääkkeet ja annostukset niiden etsiminen on vähän työlästä.Minua harmittaa se miten joskus sairaudesta uutisoidaan niin että mitä se tulee maksamaan yhteiskunnalle yms.Se on vähän sairaan ihmisen syyllistämistä.Eihän somaattisissakaan sairauksissa mietitä mitä ne maksaa yhetiskunnalle niin paljon.Tai mietitään kyllä,mutta on se vähän harmittavaa.Kun ei tälle nyt voi mitään.En haluisi olla taakka yhteiskunnalle.
Olen löytänyt oikean mixin lääkityksessäni.Voimmeko päätellä niin jos 40 prossaa sairastuneista ei hae lääkkeitään että osa heistä on parantunut?En tiedä?Itse en voi puhua lääkevieroituksen puolesta vaan puhun lääkehoidon puolesta koska minua se auttaa.Mutta onhan tässä näitä faktoja mitä ei voi ohittaa,ja ylilääkinnään näkisin suurena ongelmana psykiatrisessa.Mad in finland blogissa löytyi yksi tutkimus siitä miten ihmiset jotka syövät antipsykootteja kokivat ne,ja lähes kaikilla elämänlaatu oli heikennyt.MAd in finland blogissa on hyviä pointteja mutta se ei ole koko totuus kaikesta mielestäni.Siltikin sitä blogia on kiva lukea koska he huomioivat asioita mitä muut eivät huomioi.
Joo,olen pahoillani rakkaat lukijat mutta kyllä ne sitä tekee että elämänlaatu vähän tökkii...Minä olen joutunut muuttamaan elämääni ollessani lääkityksessä.En kykene enää tekemään samoja asioita samanlailla.Tosin tähän tottuu.Täytyy keskittyä eri asioihin kun ennen.Olen sinut sairauteni ja lääkehoidon tarpeeni kanssa.Kokemusasiantuntijana olisin sen puolella että ylilääkintä lopetettaisiin koska katsoakseni ja kokemukseni mukaan ylilääkintä johtaa siihen että mitään lääkkeitä ei enää haluta.Ja ylilääkintä on varsin yleistä.Olen myös potilainen ja kuntoutujien ihmisoikeuksien puolella ja toivon että kaikki saisi päättää lääkityksestään.Jos niitä ei halua syödä,saisi silti jotain hoitoa.Jotkuthan pärjää ilman lääkkeitä
.Living well with skitzophrenia kanavallakin on eräs haastattelu ihmisestä joka ei syö lääkkeitä,Hän sanoi että on valmis ottamaan lääkkeen joskus takaisin pienemmällä annoksella mutta se annos mitä hänelle annettiin hän kadotti itsensä täysin.Ja näin käy kyllä monelle,näin on minullekin ennen käynyt kunnes sain sen lääkehoidon kuntoon.
Kommentit
Lähetä kommentti