Mitä tehdä kun ei saa psykoterapiaa vaikka hakee sitä?

 

Mielenterveyskuntoutuja,etkö saanut terapiaa?Mikä avuksi?

Olen puhunut taideterapian hyödyistä ennenkin mutta jotta ymmärtäisitte miksi puhun siitä uudestaan.

Miksi siitä pitäisi puhua enemmän?Sen takia koska ihmiset eivät saa psykoterapiaa avohoidossa välttämättä vaikka haluisivat.Meidän tulee ymmärtää mitä avohoidossa sitten on tarjolla niille jotka haluavat terapiaa mutta eivät sitä saa.




Tämä on ollut ainakin minun aikanani kun olen sairastunut ensikertaa vuonna 2004 ja sen jälkeen vuoteen 2007 asti ongelma.Terapiaa ei ole tarjolla,Psykoterapiaa ei saa,en edes saanut hakea sitä koska en silloin syönyt lääkkeitä.Myöhemmin petyin silloin aika paljon psykiatriseen hoitoon ja minulle tuli olo että he eivät anna terapiaa niille jotka sitä eniten tarvitsevat.

Mikäli ihminen ei syö lääkkeitä se voi olla peruste sille että terapiaa ei saa.Minä en tuolloin syönyt lääkkeitä,mutta myös jo pelkkä diagnoosi voi estää terapian saannin jos katsotaan että terapiasta ei kuitenkaan olisi tarpeeksi apua työllistämään ihmistä.

Tämän tähden moni ajautuu eläkkeelle eikä sieltä sitten enää pääse pois.

Kuinka psykoterapiaa saisi varhaisessa vaiheessa kaikki?


Miksi et harkitsisi taideterapiaa?


Tiesitkö sinä että taideterapia on yksi psykoterapian muoto.Tästä ei ole tarpeeksi tietoa ihmisillä ja moni onkin sitä mieltä että eihän nyt mikään piirtäminen ja maalaaminen voi auttaa tai että en minä osaa piirtää turha edes mennä.

Kuvaryhmissä psykiatrisella ei tarvitse olla mikään kokenut piirtäjä ja maalaaja vaan taideterapiassa kaikki tekee niin kuin tekee.Sillä ei ole taiteellisia tavoitteita vaan terapeuttisia tavoitteita.


Taideterapia tulee monessa apuun ja tekee myös hyvää aivoille tehdä kuvaa.

Taideterapiaryhmissä tehdään kuvaa ja sitten keskustellaan voi puhua siitä mitä haluaa tai mitä tulee mieleen.Saa ja voi avautua niin paljon kun itse haluaa.

Ja jos tätä ei voi tehdä ryhmässä sitä voi jatkaa oman hoitajan kanssa yksityisesti.

Psykiatrialla on Suomessa tarjota myös terapeuttisia ryhmiä,nämä usein on päiväsairaalassa tai avohoidossa.Vertaistukiyhdistyksissäkin voi olla sellaisia.


Täytyy jossain vaiheessa tyytyä siihen mitä on saatavilla eikä voi vaan vaatia kaikkea.Koska Suomen valtiolla ei ole varaa kustantaa kaikille yksityisterapiaa.Se on kallista.

Mielenterveyskuntoutujan täytyy oppia olemaan ryhmissä,sitä kautta tapaa myös vertaistukea ja kavereita.Se on ihan ok kokemus.Joillekin tämä siltikin on hankalaa.

Täytyy myös muistaa että useien kaikilla on myös oma hoitaja jonka kanssa voi henkilökohtaisesti puhua asioista mitä ei halua jakaa ryhmässä.


Taideterapiassa eli kuva ryhmässä minä kävin psykiatrisella monta vuotta kerran viikossa.Se oli minulle tärkeä osa kuntoutumistani.Tämän jälkeen olen yrittänyt jakaa ihmisille tietoa taideterapiasta mutta tuntuu kovin siltä että moni ei siitä tiedä mitään tai ei innostu koska kokee että en minä osaa maalata tai piirtää...Sehän se just onkin kun ei tarvitse osata.Osaat minkä osaat ja siinä tehdessäsi kehityt ehkä lisää.On myös terapeuttista se kuvan tekeminen siinä että ihminen saa muuta ajateltavaa.

Minä olen jatkanut kuvan tekemistä sitten itsekseni.Vedin myös mielenterveys Helmessä kurssia,piirustus improvisaatio kurssia kerran viikossa noin puolentoista vuoden ajan.

Olen myös ammatiltani taidemaalari.Minulla on vaan yhdet ammattikoulun paperit ja ne ovat taidemaalarin paperit.

Mikäli minulla ei olisi skitsofreniaa,olisin vakavasti harkinnut taideterapeutin ammattia kiinnostuin siitä niin kovin sen oman taideterapeuttisen kauteni jälkeen.


Halusin vaan kertoa sen että Mielenterveyskuntoutuja,sinulle löytyy eräänlaista ”terapiaa” kuvaryhmistä avohoidossa,ja se on taideterapiaa.Oma terapeuttinen prosessi on ennenkaikkea sinusta itsestäsi kiinni miten se lähtee käyntiin ja tämän voi hyödyntää kuvaryhmissä ja oman hoitajan kanssa.

Olen miettinyt että eikö sitä sen tähden kutsuta taideterapiaksi koska aina sitä ei vedä koulutettu taideterapeutti.Joskus vetäjät ovat toimintaterapeutteja tai psykiatrisia sairaanhoitajia,Mutta sitä samaa se kumminkin on.Joskus pitää tyytyä siihen mitä saa eikä vaatia aina vaan lisää jos ei vaan kunnalla ole varaa antaa sitä mitä itse haluaa tai oma lompakko ei riitä maksamaan yksityisellä puolella terapiaa.Ja minä kehuisin näitä ryhmiä mitä on päiväsairaalassa ja avohoidossa kuin myös jotkut vertaistukiyhdistysten ryhmät ovat hyviä.Terapeuttinen prosessi lähtee kyllä käyntiin kun ihminen saa ihan vaan taideterapiaakin,ja se että ymmärtää olevansa terapiassa eikä pelkästään piirtelemässä yhdessä.Olisi ehkä suotavampaa että ryhmiä kutsuttaisiin taideterapiaksi.

Taideterapiaa löytyy myös työväen opistoissa ja monissa paikoissa.

Se voi olla lyhyt aika kun ihminen käy sitä,muutaman kerran tai kuukauden ajan,tai pidempi jakso tarpeen mukaan.

Tätä kuvaryhmää meidän psykiatrisen hoidon avopuolella on siis tarjolla joten jos et saanut terapiaa,mene ihmeessä koittamaan sitä.Ja sillä asenteella että tämä on taideterapiaa,koska sitä se on.Siellä tehdään ihan taideterapeuttisia juttuja.


Saara Sutinen

Taiteilija ja koulutettu kokemusasiantuntija,eläkkeellä



Kommentit