Olen kouluttatunut kokemus asiantuntija ja taiteilija musiikintekijä
Elän eläkkeellä,joten en ole perus työelämässä.
Minä en koskaan kuntoutunut työkuntoiseksi,se ei silti tarkoittanut että en olisi toipunut.
Sairaushistoriani on pitkä ja vaikea koska ensin oli vääriä diagnooseja ja nuorena kiire vaan työelämään,en kerennyt toipumaan.
Toipumista alkoi tapahtua vuonna 2011 kun jäin eläkkeelle.Vietin psykiatrisen avohoidon kuvaryhmissä aikaani.siitä oli iso apu.
Kun sairastuin uudestaan vuonna 2016 sen jälkeen kävin psykiatrisella tanssiryhmässä.
Nämä oli niitä luovia terapioita missä jossain kirjoituksessani puhuin.Lääkehoito tuli myös lopulliseksi elämään.
Toipuminen on silti moniulotteinen juttu.
Recovery,Mitä se on?
Välillä tuli itkuja,välillä vihaa tätä sairautta kohtaan.Luova liike ja tanssiterapia ja jooga auttoi minua ja tunteitani rauhoittumaan.
Taideterapiassa pääsee käsittelemään tunteitaan.Tätä olen tehnyt myös musiikin avulla.Säveltämällä.
En ole kuullut ääniä nyt tämän vuoden alusta ollenkaan kun pyysin että lääkitystäni vähän nostettaisiin.
Tiedän,että se ei ole pysyvää,mutta äänien kanssa olen opetellut elämään ja ne ei erityisemmin juuri häiritse.Olen kertonutkin siitä aijemmin tässä blogissa ja kirjoitukseni on julkaistu Poutapilvi lehdessä vuonna 2021.
Mutta mitä lääkitys teki minulle?Minä olen ollut tanssija.Minä en enää nauti tanssista kun olen lääkitty.
Minä en myöskään jaksa keskittyä musiikin tekemiseen samalla intentiolla.En jaksa esim lääkittynä oikeen kirjoitella laulunsanoja,Olen siirtynytkin tekemään instrumentaali musiikkia.Joskus laulan karaokessa.
Olen aikasemmissa kirjoituksessa kertonut että lääkehoito aiheuttaa minulla tätä adhedoniaa jonkun verran.Eli mielihyvää on vaikea saada asioista mistä ennen sai.
Tätä minä olen surrut myös.Ei ollut kiva luopua tanssista mikä oli tärkeä osa alue elämässäni ennen.
Olen tämän suruaikani käynyt jo läpi.
Keskityn nyt muuhun.
Joogasta on näyttöä kuinka se auttaa masentuneita ja skitsofreenikoita Tästä on tutkimustulosta.
Minäkin liputan joogan puolesta ja löysinkin itseni joogasaleilta toipumisen edetessä.Minä joogaan yhä.
Välillä on pausseja.Viime aikoina olen käynyt spinningissä.Spinning tunnin jälkeen koen sen mielihyvän tunteen mikä minulla on usein vähän hukassa. Endorfiinit lähtee liikkelle hyvin.
Lisäksi spinning on helppoa.Siinä tarvitsee vaan polkea.
Nyt kuitenkin,olen aloittamassa joogan taas uudestaan.
Voin sanoa että olen toipunut monta kertaa,mutta ikinä en täysin parane.Minun täytyy tarkkailla aktiiviseti terveyttäni ja miten voin,huomata oireet mitkä voisivat johtaa psykoosiin ja olla tietoinen niistä.Se ei ollut minulle ennen helppoa.
Sanotaan että sairaus helpottaa ajan kanssa,niin minullakin on käynyt ja olen viisaampi itseni suhteen kun ennen olin.
Kommentit
Lähetä kommentti