Kun ihminen sairastuu psykoosiin,lääkärit määräävät antipsykootteja.Näitä määrätään myös kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastaville,joillekin ihmisille unettomuuteen tai muihin mielen vaivoihin.
Antipsykoottivalmisteita löytyy useita.
Niissä voi olla sivuoireita mitkä eivät kumminkaan ilmene kaikilla.Nämä oireet ilmenee pakkaus selosteessa.On kuitenkin näitä muita mitä siellä ei ilmene.On asioita mitä olen huomannut mitä kaikki antipsykootit aiheuttaa.
Olen syönyt elämäni aikana noin 10 eri antipsykoottia.Sanoisin että kaikissa niissä on yksi sama sivuoire.Tulee mieleihyvän puute,eli tunne että ei saa mielihyvää mistään.Toimintakyky heikkenee koska väsyttää myös ja lääke toimii niin että mikään ei oikeen tunnu miltään.Tämä oire varsinkin haittaa jos tekee luovaa työtä.Taiteilijan pitäisi saada tuntea tunteiden kirjo jotta pystyisi tunteitaan siirtämään työhönsä.
Sitten psyykelääkkeissä on yksi mikä on haittaava olotila että on semmoinen semi zombi.Se tarkoittaa juuri sitä että ei tunne tunteita oikeen kunnolla,iloa on vaikea tavoittaa niinkuin myös suruakin.Itku ja nauru ei tule niin helposti,Ajatuksen kulku hidastuu ja on vähän hitaampi,myös on jatkuvaa väsymystä ja mikään ei oikeen huvita.Joutuu patistamaan itseään tekemään asioita että pystyy toimimaan.Semmoiset vanhat aktiiviset harrastukset voivat jäädä,ja etsii keinoja miten voi helpommin harrastaa.Minulta esim jäi tanssi koska en saa siitä mitään enää irti lääkittynä,
Ensi kosketukseni antipsykootteihin oli vuonna 2004 ja olin silloin tanssin opettaja.Kun menin vetämään tuntia lääkittynä minulla oli ihan kauhea olo,tanssista ei tuntunut tulevan yhtään mitään.Lopetin silloin heti lääkkeen kun voin niin huonosti sen tähden.Ja se huono olo lakkasi.Mutta sitten sain vuoden päästä tass psykoosin.Minulla oli sairastumiseni väleissä useampiakin vuosia jolloin olen ollut lääkketön mutta psykoosi on tupannut silti uusiutumaan jossain vaiheessa,tämän tähden en enää ole uskaltanut lopettaa lääkkeitä.
Olen tehnyt aijemmin pop ja rock musiikkia ja laulanut paljon,nyt lääkittynä en jaksa keksiä laulunsanoja kunnolla eikä innosta laulu,tanssiminen ei tuota sitä mielihyvää mitä ennen siitä sain.
Nämä ovat niitä antipsykoottisten lääkkeiden miinuksia.Plussaa on se,että ne estää psykoosia ja torppaa ääniharhoja,joten niitä on kuitenkin hyvä syödä.Mutta näistä miinuksista ei paljon puhuta.Tai niistä puhuu ehkä ihmiset jotka ovat lopettaneet lääkkeensä ja nyt aktiviisesti ovat siitä äänessä.
Mielestäni meidän täytyy huomioida tämä asia.Lääkärit ja hoitohenkilökunta ovat vähän voimattomia. myös tämän asian suhteen ja lääkkeiden negatiiviset sivuoireet voidaan joskus jopa todeta sairauden oireeksi.Mistä sitten tietää onko se sairauden oire vai lääkesivuoire?Sen tietää siitä kun koittaa lopettaa lääkkeitä ja on lääkketön mikä olo silloin on.Itse olen niin usein ollut lääkeetön,joskus jopa vuosia että tunnistan nuo olo tilat.
Tämä kaikki mitä antipsykootit voivat aiheuttaa voi laukaista myös niiden syöjällä masennuksen tai lievän masennuksen.Ei ole kiva tunne kun ei tunne iloa eikä saa mielihyvää mistään.Siihen tuskin myöskään sitten enää auttaa se että sitä masennusta yritetään hoitaa antipsykottejen lisäksi masennuslääkkellä.
VOISIKO PSYKIATRIA KEHITTYÄ TÄMÄN SUHTEEN?
Minun mielestä hoitohenkilökunnan pitäisi jotenkin huomioida nämä lääkehaitat.Koska moni niitä joutuu syömään kuitenkin.Niistä voisi puhua potilaalle kun määrää niitä lääkkeitä.Niistä olisi suotavaa saada käydä avointa keskustelua myös oman hoitohenkilökunnan kanssa.Muuten tulee vaan leirejä lääkevastiaset versus lääkemyönteiset.Hoidon pitäisi keksiä keinoja miten tukea ja auttaa ihmisiä joilla on lääkesivuoireita.Antaa vinkkejä sun muuta.Kyllähän ihmisillä arki sujuu lääkehoidon kanssa mutta elämässä on muitakin asioita kun arjen sujuminen.
Voin senkin vielä sanoa silti toivon pilkahdusta on.Mitä kauemmin lääkettä syö,siihen tavallaan tottuu että ei tunne enää yhtä voimakkaasti tunteita.On hyvä tavoitella mielenrauhaa.Löytyy asioita joita jaksaa tehdä,löytyy ilonaiheita,ja esim liikunta auttaa hyvin paljon siihen että voi tuntea hiukan mielihyvää.
Tähän on siis keinoja.Täytyy vaan löytää oma liikunta laji.Itse pidin eniten tämän asian suhteen spinningistä.Se kun saa kunnon hien päälle liikunnasta alkoi vapautua niitä endorfiinejä aivoissa ja alkaa tulla hyvän olon tunteita.
Mutta tosiaan tämä tunteiden latistuminen,mielihyvänpuute ja väsymys eli se ns "zombieffect" on se mikä saa ihmisiä lopettamaan lääkkeiden syönnin.Olisi ehkä hyvä että tästä vähän etukäteen varotettaisiin niitä jotka joutuvat lääkettä syömään ja keksittäisiin heille neuvoja kuntouttavaan toimintaan ja liikuntaan mikä auttaa siihen.Olen kantapään kautta joutunut kuitenkin oppimaan että lääkkeitä en voi lopettaa.Mutta siis kaikki nämä minulla oli ennen niitä syitä miksi aina lopetin lääkkeet.Lääkärit sanoo että lääkkeitä ei pidä lopettaa mutta eivät jaa apua siihen mikä auttaisi näihin sivuoireisiin.
Kyllä minä tietenkin tunteita tunnen,en ole ihan zombi,mutta ne ei tunnu samanlaisilta kun ennen.Ja minun on vaikeampi innostua asioista ehkäpä.Aika on auttanut,mitä kauemman aikaa näitä lääkkeitä syö,olo on tasaantunut,jotenkin tottunut tähän uuteen olotilaan.
Toivon silti että tämä asia kuultaisiin psykiatrian piirissä ja otettaisiin huomioon.
Ehkä sitä ei huomioida niin paljon koska hoitohenkilökunta ei pysty vaikuttamaan näihin sivuoireisiin.Ja kaikkia ne ei haittaa niin voimakkaasti.Sille asialle ei voi tehdä mitään, mutta me jotka näitä syömme olemme löytäneet keinoja vaikuttaa vähän voimme jakaa niitä keskenämme.Minä sanon että liikunta auttaa,ja sitten myös niin että on hyvempi tavoitella mielenrauhaa niin voi kokea olonsa onnelliseksi.
Jos tavoittelee reipasta iloa jatkuvasti mikä ei kuitenkaan onnistu voi tulla kärsimystä.Ja sitten rakasta itseäsi,Hyväksy itsesi sellaisena kun olet.Harrastuksia ei kannata lopettaa muutta niitä voi vähän muuttaa ja säätää.Esimerkiksi minä en enää tanssi,mutta käyn joogassa.Minä en enää tee rock pop musiikkia,mutta teen ambienttiä.voimavarani riittävät siihen ja se riittää.
Toivoisin että tulevaisuudessa psykiatriassa kiinnitettäisiin huomiota siihen miten tukea ihmisiä jotka kokevat tämmöisiä oireita.Meitä on useita. Ja jaettaisiin keinoja siihen mikä siihen auttaa.Jos ihmisiä kuitenkin yritetään kannustaa syömään lääkkeitä nämä asiat pitäisi jotenkin huomioida hoidossa.Jos niitä ei huomioida ei pidä ihmetellä miksi ihmiset lopettavat lääkkeiden syönnin.Tiedän myöskin sen että osa toipuu eikä tarvitse lääkeitä enää mutta sekin on realismia että osa ei toivu ja tarvitsee lääkkeitä.Itse kuulun niihin jotka lääkehoidosta hyötyy.
Tiedän että osa mielenterveysaktivisteista tällä hetkellä suosii enemmän lääkkettömiä hoitoja ja niiden aloittamista myös psykiatriassa,kuten avoimendialogin hoitomalli.Tästä voi tulevaisuudessa olla hyötyä monelle mutta mielestäni osa ihmisistä tulee tarvitsemaan lääkkeitä,ja tällä hetkellä tarvitseekin.Osa pärjää myös ilman lääkkeitä.Jotkut onnistuvat lääkevieroituksessa,osa taas sitten sairastuu uudestaan jonkin ajan jakson päästä.Itse kuulun niihin joka on aina sairastellut uudestaan joten en enää halua lopettaa lääkkeitä.Toivon vaan että nämä sivuoireet ymmärrettäisiin,koska nekin vaikuttaa elämään ja terveyteen.
Saara Sutinen-kokemusasiantuntija,taiteilija,muusikko,eläkeläinen
Kommentit
Lähetä kommentti