Reality tv överit,some överit

Reality tv.Vlogit ja blogit,tosi elämästä..Mitä mä teen tänään,mitä me tehtiin tänään, facebook,instagram..

Tällä me täytämme päiväämme me ihmiset nykyaikana.Me seuraamme mitä muut jakavat ja tekevät.Me jaamme itse kuvia mitä me teemme ja videoita ja kerromme mitä olemme tehneet.

Onko reality tv aina aitoa?No ei.Siellä ihmiset vetää tiettyä roolia myös.Onko kaikki blogit ja vlogit aina aitoja?No ei ole,Ihmiset vetää helposti sitä tiettyä roolia niissäkin.

Some,myös tämmöinen roolien ja tyylien areena.

Nykyaika on siitä eriskummallinen että ihmiset haluavat esiintyä kokoajan.

Ja sinusta voi tulla menestynyt esiintyjä vain kertomalla omasta elämästäsi ja kuvaamalla jokapäiväistä elämääsi.

Instagram tähti.

Tämmöistä ei ole ennen ollut.

Mietin tätä psykologisesti miten se vaikuttaa meihin?

Mehän ikäänkuin leikimme tämän somen kanssa.

Se on semmoinen yhteinen peli.Ja leikki.Jokainen tekee elokuvaa itsestään.Tai kertomusta.

Se voi vaikuttaa elämään positiivisesti tai negatiivisestikin.

Mutta mitä tämä on tehnyt meidän läsnäolollemme?

Sen huomaa,huomaa itsessäkin,että ei ole aina ihan läsnä.

Pitää pomppia somessa katsomassa mitä siellä on tai jakamassa jotakin.Kyllä se häiritsee itseänikin välillä.

En ikinä pystyisi olemaan perhevloggaaja tai bloggaja.En ymmärrä sitä täysin.Seuraan kyllä itsekin niitä välillä,mutta jotenkin minä sitä kauhistelenkin.

Mitä käy lapsen yksityisyydelle?

Mitä käy perhe elämälle kun se on esiintymis areena?Mitä käy omalle yksityisyydelle?

Mä olen itse ennen kirjoittanut juttujakin mistä myöhemmin olen tajunnu että ei olisi pitänyt jakaa,ihan vaan hetken spontaaniudessa.Tätä varmasti käy lähes kaikille nykyaikana joskus.

Somessa helpommin.facessa on kokoajan kysymys MITÄ MIETIT?sit ihminen kokoajan ajattelee siinä että mitäs mä nyt jakaisin.

Olen itse huomannut että vaikka me elämmekin avoimia aikoja,ja minäkin bloggaan ja vloggaan on hyvä opetella pitämään jotkut asiat yksityisinä.

Minulle on tärkeää että vloggaajalla tai bloggaajalla on jokin aihe mikä minua kiinnostaa.

Toisen ihmisen reality elämä on harvoin niin kiinnostavaa että sitä jaksaisi vakituiseen seurata kokoajan.Mutta jos jollain on jotain ajatuksia jostain mitkä on viisaita tai pohtivia sitä on kiva lukea.

Joskus vaan katselen ihan mielenkiinnosta kaikenlaisia blogeja.

Aika monella on semmoista päiväkirja tyyppistä se homma.

Minä mietin tätä reality tv aika kautta.

Semmoista ei ollut minun lapsuudessani.Tämä on uutta.Minä olen aina vähän kyseenalaistanut sitä.En tiedä miksi.

Olen enemmänkin taide ihminen ja elokuvista tykkään.Ja teatterista.Kulttuuri kiinnostaa,ei kiinnosta vain elämää tai joku big brother.

Kun Big brother alkoi tulemaan tvstä katsoin kyllä jonkun yhden kauden,mutta totesin että no, Ei oikeesti vaan kiinnosta.

Vain elämää sarjassa ei ole ollut koskaan semmoisia muusikoita mistä minä erityisesti pidän joten se ei ole kiinnostanut.Musiikin tekijänä ja taiteilijana myös sarjat kuten Idols ja voice of finland jotenkin muo ärsyttää.

Mä etsin sitä musiikkia ihan toista kautta,ei niissä sarjoissa ole semmoisia genrejäkään mitä mä haluan kuunnella.Se on kai jonkinlaista viihdettä.Laulukilpailu.Ne laulaa toisten ihmisten biisejä siellä.Sehän on vähän kun karaokea katsoisi.Karaokesta kyllä tykkään.Mutta en katso sitä telkkarista..

Joskus voi olla joku talent ohjelma ihan hauska.Ja pyöriä taustalla mut ei ole mikään must see.

Ehkä mä sitten olen outo..

Mä kummastelen asioita mitä valtaosa ihmisistä pitää ihan normaalina.

Meillä on taipumus pitää jotain asiaa täysin normina,mihin me ollaan totuttu.Nyt me esim. ollaan totuttu reality tvseen ja kaikkiin someen ja vlogeihin ja blogeihin missä kaikki kertoo perheestään ja itsestään kaiken…

Haemmeko me huomiota?

Haluammeko esiintyä?

Tuntuuko se ikäänkuin päiväkirjan pitämiseltä?

Mikä meitä motivoi tekemään niitä vlogeja ja blogeja ja reality juttuja..?

Onko se katsojien määrä?

Onko se oikeesti joku syvä tahto olla tukena jollekin muulle vai tekemisen puute vai harrastus?

VAI haluammeko vaan jakaa ja olla yhtä.Pitää seuraa toisillemme.

Ehkä se on niin.Me tahdomme pitää seuraa toisillemme ja tykkäämme kun meille pidetään seuraa vaikka vlogien ja blogien muodossa.

Sitä harvemmin enää nykyään tuntee itseään yksinäiseksi jos seuraa vlogeja ja blogeja.Mielestäni se on niin.Ehkä siinä on se positiivinen piirre.Bloggaajasta ja vloggaajasta tulee vähän niinku kaveri,kaveri mitä sinä et täysin tunne eikä se tunne sinua mutta kuitenkin.Siinä on jokin tämmöinen piirre.

Mä olen vähän ristiriitainen itse välillä.Mä teen itsekin vlogia ja blogia mut sit välillä mä saan vlogi ja blogi övereitä.On vaan kauheesti sitä ihmisten elämää ja mitä kaikki jakaa yms..sit vielä somessa ihmiset jakaa kuvia omasta elämästään,ei vaan pysty seurata kaikkea.

Mä mietin sitä että kuinka paljon me oikeestaan ollaan siellä omassa kuplassa?

Niinkun somessa esimerkiksi?

tai jossain jakamassamme blogissa tai vlogissa..Välillä on hyvä katsoa jotain ihan muuta.

Ja mun lemppari ainakin on kirjallisuus ja elokuvat.Ja musiikki.Taide.

Taide ylipäätänsä nykyaikana.Onko se enään arvostettua?Arvostaako ihmiset taidetta ja kulttuuria?Taiteilijat tietenkin arvostaa ja ovat kiinnostuneita.Mutta aika harva kuitenkin seuraa tai käy näyttelyissä tai muissa taidetapahtumissa.

Vai kiinnostaako valtaosaa enemmän reality tv ja 

taiteilijoidenkin henkilökohtainen elämä..Niinkun vaikka jonkun kuuluisan muusikon tai näyttelijän.

Toivon että se ei menisi siihen suuntaan mutta sitten toisaalta,siihen suuntaan on jo menty.

Nyt yritetään sopeutua tilanteeseen.On hassua katsoa kuinka taiteilijoiden ja muusikoiden elämää puidaan vaikka mediassa ja heidän henkilökohtaisesta elämästä tongitaan kaikkea ja se myy lehtiä,tai että ihmisiä kiinnostaa ja uutisia klikkaillaan,juoruja yms.,mutta sitten osa ihmisistä vapaaehtoisesti kertovat kaikki asiansa kaikille netissä ja jopa voivat tienata sillä rahaa,,vlogillansa ja blogillansa.Ihmiset jopa juoruavat itsestään usein vlogeissa.

Sitten hassu ilmiö on se että ihmiset alkavat ikäänkuin näyttelemään sitä tosi elämää.Että se saa semmoisia draaman piirteitä.Että se ei olekaan autenttista vaan siinä on teatraalisuutta mukana.Tätä tapahtuu mielestäni vähän melkein kaikille jotka edes somessa on.

Reality tv on hitti.Vloggaus ja bloggaus on hitti.Reality tv ja vloggaus voi myös ylittää yksityisyyden rajoja ja olla sillä rajalla jotenkin.

Joskus tuntuu että ihmiset kertovat liikaa asioita itsestään tai kuvaavat liikaa esimerkiksi lapsiaan.tai kertovat liikaa lastensa asioista.

On hyvä muistaa jotenkin että se lapsikin on yksityinen ihminen,ja ethän sinä kertoisi asioita kenestäkään muustakaan,kaveristasi tai muista.Ei kukaan vloggaa tai bloggaa kaverinsa elämästä.Niin miksi sitten lapsen kaikki asiat pitää jakaa julkisesti.

On hyvä vähän miettiä sitä mitä jakaa ja kenen kanssa.Ja onko kaikkeen lapsen lupa,ja onko lapsi niin kypsä että osaa tajuta antaa luvan yms. Ymmärtääkö taapero oikeastaan että koko maailma sitten näkee nämä kuvat ja tekstit..vaikka hänelle niin kerrottaisiin? En usko että ymmärtää.Moni lapsihan voi kasvaessaan sitten olla katkera vanhemmalleen joka kertoi kaiken netissä kun hän oli pieni.Sitä ei voi tietää miten esim. teini sitten reagoi siihen.

Reality tvssä kaikki on julkista.Me olemme tottuneet nyt siihen että kaikki on julkista.

Semmoinen sarja kun cheaters menee ihmisten jotenkin yksityisyys alueelle liikaa mielestäni.Siinä vakoillaan ihmisiä ja otetaan ne rysän päältä kiinni kun ne pettävät kumppaniaan.

Minä en todellakaan ymmärrä millainen ihminen haluaa cheaters ohjelmaan.Minusta se on ihan käsittämätöntä.Ehkä ne saa siitä rahaa sitten.

Sitten alkaa olla aika paljon näitä paritus ohjelmia,maajussille morsian ja ohjelmia missä mennään naimisiin tuntemattoman kanssa yms.bachlor,unelmien poikamies,ja mitä kaikkea näitä nyt on..Nekin on mielestäni erittäin outoja ja en koskaan menisi semmoiseen ohjelmaan etsimään kumppania.Vaikka ihastuisin johonkin tv kasvoon en menisi telkkariin sitä pokailemaan kaikkien eteen.En ymmärrä tätä.Ja näissä ohjelmissa ei ne ole voinut ihastua niihin kun ei ne edes tiedä ketä ne on.Ni jotain tosi outoa siinä on.Se on hauska sarja se sinkkuillallinen,ja ne ei ota niin vakavasti sitä.Kun taas noissa muissa ohjelmissa mennään alttarille asti.Jotenkin etsitään sitä oikeaa.

Ja voiko muka olla mahdollista että unelmien poikamies sarjassa kaikki ne naiset ovat oikeesti ihastuneita siihen tyyppiin ja haluaa olla sen kanssa?

Minusta rakastuminen ja ihastuminen ei tapahdu niin.Vai onko siinä tahto rakastua niin kova että ihminen pystyy sitten tuntemaan niin.

Minä en vaan ymmärrä.. onko mikään niistä suhteista edes oikeesti toiminut?En oikeen usko.Ja jos se on tietoista teeskentelemistä niin miksi ihmeessä ne haluaa tehdä niin?
Miksi ne ei mene vaikka teatterikouluun?

Ne ihmiset eivät voi olla kovin aitoja siinä ohjelmassa.Kun he kilpailevat siitä kuka saa miehen..Ja ne käyttäytyy ihan oudosti.Kaikki vetää showta.

Sitten on näitä sarjoja niinkun esim. se sohvaperunat missä katsotaan kun ihmiset katsoo telkkaria.Sitäkään mä en ymmärrä.Tuntuu että mikä vaan mikä on realityä niin sitä pitää olla.Ja näitä on nyt lukuisia eri ohjelmia.
Ruoka ohjelmia minä tykkään joskus katsoa.

KETÄ TAIDE KINNOSTAA?

Yritin joskus kovin saada ihmisiä kiinnostumaan taiteesta ja sen tekemisestä vlogissani,mutta se ei oikeen lähtenyt nousuun..en tiedä miksi.Jos ei ole koskaan kokenut taiteen luomisen iloa itse,onko siihen vaikea sitten samaistua tai lähteä mukaan,yrittää yms.Ehkä.

Itse innostuin taiteen ohjaamisesta ja käytin siihen aikaani.Sitten mä jotenkin väsähdin siihen touhuun koska en saanut mitään palautetta ja kukaan ei oikeen seurannut niin lopetin koko vlogin ja blogin.

En halua myöskään pakottaa ketään taiteilijaksi mutta mielestäni jokaisen olisi hyvä kokeilla tehdä jotakin taiteen alaa,siitä saa iloa elämäänsä.Ja se antaa paljon.

Haluaisin kannustaa nuoria ja lapsia tekemään taidetta enemmän.Ja aikuisia myös.Taidetta voi tehdä myös videoiden muodossa.Kirjoittaa voi myös luovasti.Sen sijaan että tekee tosielämän vlogeja ja blogeja,voi koittaa miten taiteen tekeminen sujuu.Tai voihan niitä molempia tehdä jos huvittaa.Sä voit oppia käsittelemään monenlaisia tunteita luovan työn avulla ja purkaa niitä siihen.Sen takia se on erittäin terapeuttistakin muummuassa.

Itsensä ilmaisu taiteen keinoin on erittäin terveellistä jotenkin mielestäni ihmiselle.Jos haluaa tehdä youtubea voi koittaa myös video taidetta ja performanssia.Tai sketsejä.Mini elokuvia.Jos haluaa kirjoittaa voisi koittaa novellien tekemistä.

Sen ei tarvitse aina olla sitä reality juttua..

Tietty kaikki saa tehdä ihan mitä ne haluaa mutta tässä on jotain vaihtoehtojakin.reality tvlle.
Ehkä nuoriso sitten enemmän nykyaikana ihailee vloggaajia ja reality tv tähtiä.Minun nuoruudessa niitä ei ollut.

Suurin osa taiteilijoista on hyvin yksityisyys suojaisia henkilökohtaisesta elämästään.

Oma henkilökohtainen elämä pidetään erillään.

Ja se on tärkeää.Mutta sitten monet some julkkikset ja vloggaajat ja bloggajat kertoo just nimenomaa vaan yksityiselämästään kaikkea.Oletteko te koskaan huomanneet tätä kahtia jakoisuutta tässä asiassa?

Se on erikoista.

Mistä se johtuu?

Mitä suositumpi ihminen on,sen suojelevaisempi se on omista asioistaan.Ja niitähän pengotaan silti.Media aina uutisoi kaikesta mitä saa tietää hänen elämästään.

Sitten taas joku vloggaja kertoo kaikille kaiken.Ilman mitään filtteriä siitä mistä olisi nyt rakentavaa ja tärkeää puhua.Mitä shokeeravampi juttu,ni sen enemmän katsojia.Onko se huomion hakemista vai mitä se on?Vai onko se sitä että no kun kaikki muutkin niin minäkin..sitäkin se voi olla.

Kuinka paljon me ylipäätänsä matkimme toisiamme minua kiinnostaa sekin asia.

Minäkin olen matkija.Jossain määrin.Kirjoitin aikoinaan tästä samaistumisesta kirjoituksen myös blogiini,sen voi lukea täällä:https://urioss.blogspot.com/2019/08/samaistuminen-ja-matkiminen.html  

tulee vaan mieleen että nykyajassa ihminen voi samaistua myös reality tv kasvoihin ja bloggaajiin ja vloggaajiin,some tähtiin.Minun lapsuudessani samaistuttiin vaan näyttelijöihin tai muusikoihin.Filmitähtiin tai suosituihin laulajiin.Nyt kaikki on filmitähtiä.Ainakin somessa.

Me olemme avoimempia me ihmiset nyky ajassa.Se voi olla myös hyvä.Siinä voi olla positiivisiakin asioita.Asioista puhutaan enemmän ja semmoista.Mutta tietty nykyajassa me joudumme harjoittelemaan sitä yksityisyyttä ja siihen harvoin enää kannustetaan.Nykyajassa kannustetaan puhumaan.Puhuminen on hyvä,saa puhua mutta myös joskus on hyvä vaan olla ja pitää jotkut asiat omana tietonaan.Ja harjoitella sitä.Aikuiset joutuvat myös ohjaamaan lapsia siinä mitä kannattaa jakaa ja mitä ei.

Nyt tässä korona karanteeni ajassa jotenkin mun mielestä blogien ja vlogien tekeminen ja lukeminen ja katsominen on mukavaa.
Että ihmiset voi jakaa kuulumisiaan ja silleen.Olla tukena toisilleen.